Skip to content

Web2 mahdollisuutena nuorisotyössä

30.5.2008
by

Hei kaikille!

Turun lähijaksolla kävimme pikavauhtia läpi web2:ta ja kirjauduimme useille itselleni entuudestaan vieraille web2-sivustoille. Kurssi oli itselleni silmiä avaava – ennen kurssia en tiennyt, mitä web2 tarkoittaa enkä ollut kuullutkaan rss-syötteestä. Alun innostus oli valtava ja pohdiskelin mielessäni, mihin kaikkeen ihanaan voisin työssäni hyödyntää uutta tietoa internetin uusista mahdollisuuksista. Kevään kiireet iskivät päälle ja jouduin tylysti huomaamaan, että tämän kevään osalta web2:n hyödyntäminen omassa työssäni nuorisotalolla on jäänyt lapsen kenkiin. Syksyllä toivon tilanteen olevan toinen, ohjelma on vapaampi, eivätkä ainakaan mediakasvatuksen opinnot paina päälle.

Heti Turun internet-kurssin jälkeen tein omalle tyttökerholleni wordpressiin blogin, johon meidän oli tarkoitus laittaa tyttöjen piirtämiä kuvia, valokuvia, animaatioita ja videopätkiä sekä kirjoittaa juttuja tyttöjä kiinnostavista aiheista. Ajatus oli hyvä, tytötkin innostuivat, kun kuulivat, että saavat omia tuotoksiaan ilmaiseksi internettiin. Todellisuus iski kuitenkin vasten kasvoja. Kerho kokoontui kerran viikossa puolentoista tunnin ajan keväällä, mikä oli liian lyhyt aika sekä tuottaa juttuja, että siirtää niitä blogiimme internettiin. Ongelmana oli myös se, että tytöt tulivat kerhoon epäsäännöllisesti. Jatkossa, jos hyödynnän wordpressiä työssäni, sovin tapaamiskerrat tiiviimmin ja pidemmiksi ajoiksi, jotta asiat eivät jäisi puolitiehen, vaan saisimme jokaisen kerran päätteeksi valmiin tuotoksen vietyä blogiimme.

Työni puolesta olen tyytyväinen Web2:een, koska se antaa hurjasti erilaisia mahdollisuuksia saada nuorten juttuja esille tai kommunikoida erilaisten ryhmien kanssa ajasta tai paikasta riippumatta. Ongelmana on se, että jos teen nuoriso-ohjaajana nuorille foorumin, jonne he laittavat erilaista kuva ja videomateriaalia sekä kirjoittavat ja kommentoivat juttuja, täytyy minun myös voida valvoa foorumin käyttöä ja sitä, ettei sinne ilmesty asiatonta materiaalia. Tämä tarkoittaa sitä, että juttujen pitäisi ensin tulla minun kauttani, jotta voin poistaa asiattomat kuvat, kommentit ja videot ja hyväksyä sellaiset, jotka voidaan julkaista foorumilla. Toinen vaihtoehto olisi käyttää niin kutsuttua jälkisensuuria, eli käydä säännöllisesti foorumilla tarkastamassa juttuja ja poistaa niistä foorumille sopimattomat. Molemmat keinot vaativat aikaa, jota ei aina nuorisotalolla työskentelevällä nuoriso-ohjaajalla riitä.

Yksi web2:n mahdollisuus, johon tutustuin hiljattain on virtuaalinen mindmap. Se toimii osoitteessa http://www.mind42.com. Virtuaaliseen mindmappiin voi kuka tahansa perustaa ajatuskartan ja kutsua sen käyttäjiksi oman ryhmänsä. Ajatuskartan avulla nuoret voivat esimerkiksi suunnitella tulevaa tapahtumaa, retkeä tai leiriä yhdessä ohjaajan kanssa. Ajatuskarttaan tehdään runko, johon kaikilla ryhmän jäsenillä on oikeus lisätä haaroja, muokata tekstejä ja kirjoittaa tehtävälistoja. Ajatuskarttaan voidaan laittaa linkkejä sivustoille, joilla halutaan muiden ryhmäläisten käyvän. Suunnittelun edetessä ajatuskartta tarkentuu ja tapahtuman ollessa käsillä, voi karttaa käyttää muistilistana, josta tarkistetaan tehdyt ja tekemättömät työt. Virtuaalisen mindmapin etuja ovat sen käytön vapaus. Kukin voi täydentää listaa ideoiden syntyessä ajasta ja paikasta riippumatta. Virtuaalisen mindmapin käytön ongelmana olen kokenut taas nuoriso-ohjaajien/aikuisten liiallisen itsekriittisyyden. Paperiselle mindmapille on helppo ideoida asioita ja esittää puolivalmiita/hullujakin ajatuksia. Ajatuskartan siirtyessä virtuaaliseksi, tulee ohjaajille helposti ujous omiin ajatuksiinsa. Ohjaajat haluavat muokata ajatukset valmiiksi kokonaisuuksiksi ennen internettiin siirtämistä, jolloin luovuus kärsii. Nuoret sen sijaan ovat valmiimpia virtuaaliseen kommunikointiin ja heillä on siihen matalampi kynnys kuin meillä, joille commadore 64 oli SE JUTTU.

Totean lopuksi, että web2 on hieno mahdollisuus, johon minun pitää ajan kanssa yrittää tutustua. Muuten minun kohdallani käy toteen Paulinen (8 v.) hieno ajatus:

On kumma miten vähän saa aikaan, jos vain lakkaa yrittämästä. (http://www.hintatakuu.net/totuus-lasten-suusta.php)

Mirkka

No comments yet

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: