Skip to content

Nettinuorisotyötä, nörttejä ja niteitä

13.2.2009

Sinä, joka tunnistat tämän tekstin. Taidat lukea Kasvio2000 blogia?

Sain viime viikolla itseni kiinni tilaamasta kasaa mediakasvatusaiheisia opuksia, joita hyllystäni ei vielä löydy. Tänään kirjat saapuivat, ja oli suorastaan hankalaa motiovoida itsensä lähtemään töihin kirjojen parista. Mieluusti olisin lukenut Sintosen ja Kupiaisen uutta kirjaa! Vaikka kirjan tekoprosessi viivästyttää päivän polttavaa keskustelua, koen, että saamani kirjat ovat sekä toiminnallisen että teoriapohjaisen mediakasvatuksen kärkeä juuri nyt. Myös Educa-messut muistivat minua: luukusta tipahti opus alakouluikäisten (ja pienempien) mediakasvatukseen. Ihanaa ja ajankohtaista juuri nyt, kun kahden viikon kuluttua pääsen puuhastelemaan animaatiota lasten kanssa!

Viimeaikoina mielessäni, sähköpostissani ja uutisharavassani on ollut nettinuorisotyö ja Euroopan komission asettamat tavoitteet laajakaista nopeuksille 2015 mennessä. Onkohan silloin jo mahdollista käydä reaaliaikaisia keskusteluita kuvan kanssa Internetissä? Teoriassahan tämä on mahdollista jo nyt, mutta viittaan mahdollisuudella esimerkiksi Nettinutaan, nuorisotaloon, joka on netissä ja toimii interaktiivisesti. Nuorisotyöntekijät voivat esimerkiksi istua juuri IRL nutalla, mutta nuori, joka asuu kaukana tai ei ole halukas lähtemään tälle sosiaaliselle areenalla, voi osallistua kotoaan esimerkiksi webbikameran kautta. Näin jälleen esimerkiksi henkilöllisyydestä valehteleminen vähenisi, sillä kuva on kuitenkin nuoresta itsestään ja reaaliaikaisen väärennetyn kuvan tuottaminen vaatii jo aikamoista mediavelhoa!

Oululaisen kasvatustieteen tutkimuksen mukaan nuorten mielestä vanhemmat ihmiset (eli aikuiset) ovat tervetulleita heidän palstoilleen. Mielestäni tämä kertoo siitä, että suurin osa nuorista ei koe liikkuvansa netissä väärillä vesillä. Voidaanko syyttävää sormea siis osoittaa jo vanhempia, jotka eivät uskalla tai halua tiedustella jälkikasvultaan millä sivuilla he liikkuvat? Tunnistetietojen poistaminen on monelle nuorelle jo tuttua siksikin, ettei koulun tai muun yleisessä käytössä olevan koneen muistiin jää tunnistetietoja esimerkiksi sähköpostista. Haittapuolena tässä on se, ettei myöskään kotikoneelle jää näitä tietoja = vanhemmat eivät ainakaan voi “vakoilla” nuorensa tekemistä. Keskustelkaa nuorten kanssa siis, vanhemmat! Tiedä vaikka itse jäisitte koukkuun Habbo-hotelliin!

Nettinuorisotyön hankkeita tuntuu olevan vähän joka puolella, ja niihin haetaan velhoja, joilla on kasvatuksellinen puoli ja koodaustaito hallussa. Tällaisena AMK-puolen mediaihmisenä haluaisin nähdä, mistä tällaisia nörttipedagogeja löytyy aivan ammattilaisena. En siis halua vahvistaa käsitystä nörtti = ei sosiaalista elämää vaan olen todellakin innokas näkemään, miten nämä ammattilaiset saadaan innostumaan kunnan tai valtion töihin, joiden palkkaus tuskin on aivan yksityisen tasoa. Eräskin suuri kaupunki Suomessa kaipasi ylläluettelemin ominaisuuksin varustettua ylemmän korkeakoulututkinnon +5 vuotta työkokemusta tyyppiä, palkkaa hieman alle 2000e kuussa. Kaipaus jatkukoon?

Onhan toki mahdollista että näin uhkaavassa taloustilanteessa houkutus valtion leipään on kiinnostava, mutta uskon äänen vaihtuvan kellossa, kun taloustilanne taas selkenee.

One Comment leave one →
  1. essukka permalink
    17.2.2009 11.30

    Minä huomaan (äitinä lukemaani tarkastellen)jääväni helosti koukkuun vaikka vaan lasteni netissä pelaamiin peleihin ja toisaalta huomaan taitojeni riittämättömyyden lähes kaikessa nettiin liittyvässä. Jo tämän oman blogini pitämisen kanssa olen tajunnut, että olen blogillani aika yksinäinen, ei oikeastaan kukaan vieraile sivuillani ja tiedän kyllä monta syytä mistä se johtuu, mutta monen eteen en osaa tehdä mitään muuta kuin sen mitä jo olen tehnyt.
    Minun pitäisi linkittää sivujani ym, mutta toisaalta mitä linkittämistä niissä on, miksi tyhjästä pitäisi meluta ja nostaa ääntä?
    Tuo ajatus nörtistä ja pedagogista jäi kiinnostamaan. Minulla on ystävä, oikeastaan hän on vanha hoitopoikani, joka on jo kasvanut aikuiseksi. Kerran hän kyläili luonani vii pelin kanssa ja mun lapset eivät sen kmmin muusta puhuneet kuin kaveristani ja vii pelistä. No seuraavaksi hän tuli käymään piirtolevyn kanssa ja koska hän on vielä tavattoman taitava piirtäjä jäi sekin lasten mieliin kuin porattu.
    Hänen tietotekniset taitonsa herättivät suurta ihastelua pienten lastenisilmissä ja oikeastaan myös minun silmissäni.
    Minulle hänen kaltaisensa itse oppinut netti ja tietoteknikan kulkija voisi olla sopiva opettaja. Mutta olisiko hänen tapansa sopiva muiden kuin meidän mielestä saattaa sitten olla toinen kysymys.
    Mutta tässä kohtaa muistuu mieleen muutamien ystävien kertomukset jostakin yli ankarasta piano opettajasta, jonka metodit ovat olleet jotain aivan muuta kuin pedakogista ja hyviä soittajia on syntynyt. Miten on siis nettigurujen ja nörttien oppien kanssa? Olisiko oppi ankaraa tai löysäilyä ja miten sen toteuttaisi?

    Muistuu myös mieleen ne omat tammikuun mediakasvattaja opiskelijoiden internet kurssit Paasikivi opistolla… Tahtoi herpaantua keskittymiskyky ja harhailin oppituntien aikana ties millä sivustoilla. Vanha piano-opettaja josta olen kuullut vain legendaa olisi samanlaisesta käytöksestä keksinyt minulle ankaran opetuksen. Meidän maikka ei tainnut edes huomata asiaa, paitsi jos myöhemmin lukee blogejamme…

    Mutta onko silti se mitä pitikin oppia, opittu?

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: