Skip to content

web 2.0 ja astakaukoset

18.3.2009

Wikipedia kertoo, että Web 2.0 on puoltajiensa mukaan World Wide Web:in toinen aste, askel kohti toiminnallisempaa ja sosiaalisempaa internetiä.  Wikipedia muistuttaa myös, että epäilijöiden mukaan Web 2.0 turhake, jota käytetään ihmisten huijaamiseen ja sen uskotteluun, että tässä tehtäisiin nyt jotain uutta. Siinäpä se taitaa olla pähkinänkuoressa. Kokototuus.com. Aika näyttää kumman kannan kukin meistä ottaa.

Selvältä näyttää kuitenkin jo nyt, että uudet linkitystavat ja julkaisun helppous muuttavat jollain tavoin mediamaailmaamme. Nyt kuka vaan (jolla on kirjoitustaito, tietokone ja sen käyttöön vaadittavat taidot, internet-yhteys, ehkäpä video- tai digitaalikamera, mikrofoni etc etc) voi saada itsensä ja ajatuksensa sekä omat tuotoksensa muiden nähtäville. Ikävänä sivutuotteena Kuka Vaan voi tuhota oman taloutensa ja maineensa lisäksi myös ympärillään olevien ihmisten talouden ja maineen levittämällä ymmärtämättään liikaakin henkilökohtaista tietoa ja pankkitunnuksia muiden nähtäville.

Eniten tämä Kuka Vaan taitaa kuitenkin muuttaa sellaisten ihmisten elämää, joiden leipä on nyt riippuvaisin menneen ajan mediatuotteista ja julkaisukanavista. Julkisuuden ja markkinoiden portteja ei vartioidakaan enää samalla tavoin kuin ennen. Yhteistä totuutta on vaikea rakentaa ja toisaalta valtakoneistoa on helpompi läpäistä ja haastaa. Etenkin julkisuudesta riippuvaisten ihmisten kuten markkinagurujen, poliitikkojen, uskonnollisten johtajien, näyttelijöiden ja taidealojen työntekijöiden työ on epäilemättä murroksessa. Maine voidaan helposti pilata ja uusia julkisuuden henkilöitä töineen marssittaa esiin, joissain tapauksissa täysin ilman tekijänoikeuksia ja vaatimuksia.

Näitä ikäviä ajatuksia pohtiessani silmiini osui tämän päivän Helsingin Sanomista 60 vuotta täyttävän säveltäjä Markku Kopioston haastattelu. Haastattelua lukiessani opin, että Kopiosto on säveltänyt muun muassa lastenlaulun, joka alkaa ”popsi popsi porkkanaa, sitä et voi vastustaa…”. Ja tätäkin kiinnostavampaa, opin myös, että kyseinen laulu on löytänyt sanansa lastentarhaopettajaksi opiskelevan Asta Kaukosen sanoituksesta, jonka Kopiosto oli saanut opettajakollegaltaan muiden lastentarhaopettajaoppilaiden sanoituksien kanssa. Siis, aika uskomatonta. Sattuman kautta jonkun oma pöytälaatikkokirjoitus on löytänyt oikean henkilön ja kanavan ja päässyt julkisuuteen. Mikä tuhkimotarina. Voin kuvitella, kuinka ne kymmenet ammattisanoittajat, jotka ovat kappaleitaan lähetelleet eri säveltäjille, ovat kihisseetkään kiukusta. Tässä tarinassa perinteiset kanavat tulivat ohitetuksi ja julkisuuteen pääsi Kuka Vaan eli Asta Kaukonen. Ennen kaikkea, tässä tarinassa Kuka Vaan kääri myös kappaleen myötä saadut rahat. Markku Kopiosto olisi myös voinut jättää Astan nimen mainitsematta.

Nyt hieman ilahtuneempana ajattelin, että Web 2.0 tarjoaa meille kaikille (jolla on kirjoitustaito, tietokone… etc) mahdollisuuden olla astakaukosia. Voimme saada omat luomuksemme, ajatuksemme ja tutkimustuloksemme julkaistuksi ja jopa rahoitetuksi vailla suurempia sensurointeja. Jos kuitenkin astakaukosina haluamme rahaa ja mainetta luomuksistamme, olemme yhä riippuvaisia markkukopiostojen hyvästä tahdosta. Mutta hei, sellaistahan se on. Ja on kai aina ollutkin.

2 kommenttia leave one →
  1. piamarya permalink
    22.3.2009 19.12

    Mietin, että vaikka Kuka Vaan voi tosiaan saada hengentuotteensa julkiseksi ja muiden nähtäväksi, saattaa kuitenkin käydä niin, että se ei tavoita haluamaansa yleisöä vaan katoaa bittiavaruuden kiertoradoille eikä siis pääse ruokkimaan potentiaalisen lukijakunnan maailmankuvaa : ) Osasyy tähän tavoittamattomuuteen voi olla siinäkin, että esimerkiksi blogit näyttävät kovin toistensa kaltaisilta – siis joskus blogin tai verkkolehden ulkoasu on jopa punnitumman oloinen kuin sisältö. Printtilehtien suhteen ulkoasu ja sen laatu on aina antanut lukijoille vihjeitä julkaisun sisällöstä ja – noh, tasostakin. Selailkaapa joskus blogilista.fi- sivustoa ja miettikää, kuinka helppoa sieltä on loppujen lopuksi löytää tekstiä, jonka kokisitte antavan itsellenne ajattelun aineksia tai halua kommentoida esitettyä. Vinkkailkaa, jos löydätte jotain esimerkiksi mediakasvatuksen kannalta kiinnostavaa!

  2. liisaheikinheimo permalink
    3.4.2009 7.07

    Niinpä. Olet, Pia, oikeassa. Ennen oli jokin yhteinen julkinen tila, Public Sphere, jossa julkaistu tai jonka kautta välitetty ajatus tai tieto tavoitti enemmistön ihmisistä. Nyt tämä yhteinen tila on hajonnut, kuten sanoit, bittiavaruudeksi ja sirpaleiksi. Löytääkö sieltä bittiavaruudesta sitten etsimänsä, se onkin jo parempi kysymys.
    Asioilla on aina ainakin kaksi puolta. Toisaalta koen, että vanha vallanpitomalli, jossa muutamat päättävät siitä tiedosta jonka kaikki saavat, on nyt hienosti heitetty katolleen. Tämä vanha ja nyt kellistetty, meidän tavallisten kuolevaisten suojaksi syntynyt malli on kuitenkin ikään kuin edustuksellisen demokratian sydän. Täysin toisenlaista demokratiaa edustaa uusi versio vallasta, jossa kaikilla on samat mahdollisuudet päästä esiin ja saada oma totuutensa julki, vaikka se sotisikin vallitsevaa arvo- ja valtamaailmaa vastaan. Kysymys vastuusta seuraa luontevasta valtaa, ja se kel on valta on myös vastuu. Näin muodoin vastuu tiedon oikeellisuuden todentamisesta jää Kenelle Vaan eli kääntäen, jokaiselle meistä. Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää.
    Eihän tilanne näin kärjistetty ole kuitenkaan. Todellisuuttamme moderoivat ja sensuroivat yhä monet henkilöt ja säädökset, vastuu blogien sisällöstä on blogitilan tarjoajalla. Jopa Linuxin kehittelyssä on sisärenkaansa.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: