Skip to content

Median omat kasvatushankkeet

3.4.2009

On ollut kuluneina päivinä hauskaa seurata kuinka tapetille erilaiset tietosuoja-asiat ja digitaalinen media ovat nousseet. Median, etenkin Sanoma-konsernin lehtien, reipas ja kansantajuinen ote näihin useimpia meistä käytännön tasolla koskettaviin asioihin on loistava. HS tiedottaa meitä muun muassa siitä, että mies on tuomittu naapurinsa wlan-yhteyden käytöstä (HS 1.4.2009) ja että perikunnalta saatetaan evätä pääsy vainajan sähköpostiviesteihin ja keskustelupalstakirjoituksiin (HS 3.4.2009).

Mielestäni on hienoa, että media toteuttaa tällä tavoin myös itse mediakasvatusta. Muutoksien edessä on hyvä, että kaikki voimat valjastetaan käyttöön. Viestinnän tehokkuuden periaatteiden mukaan esimerkkien antaminen on yksi parhaista keinoista jäsentää viestintää ja yhdenmukaistaa sen tulkintaa. Näin myös lain kirjaimia ja lakimuutoksia voi parhaiten käsittää, kun näkee yksittäistapauksen kautta kuinka niitä on sovellettu todellisuudessa.

Mielenkiintoisin median oma ”kasvatushanke” viime päiviltä liittynee Sanoma-konsernin mysteeriseen Lostyouinhelsinki -ilmoitukseen. Sunnuntain (HS 29.3.2009) lehdessään Helsingin Sanomat julkaisi 20 000 euroa maksavan ilmoituksen, jossa rakastunut mies etsi Mecca-ravintolassa näkemäänsä naista. Ilmoituksesta HS teki uutisen saman päivän lehteensä. Uutisesta irtosi vielä muutama lisäuutinen, joissa pohdittiin mm. onko kyseessä huijaus ja onko laillista yrittää Internetin kautta jäljittää ilmoituksen maksajaa (HS 30.3.2009 ja 1.4.2009). Myös muut lehdet ovat lähteneet pohdiskelemaan uutista. Iltalehti (30.3.2009) pohti onko kyseessä Fonectan tai MTV3:n tai jonkun mainostoimiston rahoittama ilmoitus vai onko sen takana todellinen ihminen. Ja Aamulehtikin tarttui aiheeseen samoin ottein.

Tämä kasvatushanke on nostanut esiin ja opettanut meille arvokkaita asioita mediasta ja yksityisyydestä, sekä näihin liittyvistä suojista ja laeista. Omaan mieleeni se on nostanut myös filosofin nimeltä Jean Baudrillard ja hänen ajatuksensa hypertodellisuudesta ja simulaatiosta. Baudrillard tarkoittaa hypertodellisuudesta puhuessaan keksittyä todellisuutta, todellisuutemme simulaatiota, joka alkaakin elää omaa elämäänsä ”todellisessa” todellisuudessamme. Median kenties itsensä keksimä ja rahoittama Lostyouinhelsinki-ilmoitus on käsitelty virtuaalisessa mediatodellisuudessa, mutta tässä prosessissa olemme oppineet paljon asioita, jotka koskettavat todellista elämäämme.

Mediakasvattajana media lienee elementissään juuri siksi, että media luo ja muokkaa todellisuuttamme jo valmiiksi. Jos oikeita esimerkkejä ei todellisuudesta löydy, niin ehkäpä sellaisia voi keksiä. Tärkeintä kai on, että tieto siirtyy eteenpäin. Ja mukavaa on tietysti myös, että media myy.

No comments yet

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: