Skip to content

Kuka minua peilistä tuijottaa?

26.9.2009
by

Selailen aikuisten naisten lehteä. Ihailen kepeää päätoimittajan kirjoitusta, vesi kielellä kuolaan ruokareseptejä, ja unelmoin reissutarinoissa olevista matkakohteista. Tämän syksyn muotiväri vaikuttaa olevan harmaa. Katseeni vaeltaa lehdessä olevien mallien, poliitikkojen ja näyttelijättärien kuviin… voi kuinka kuulaalta 40 vuotiaan poliitikkonaisen iho näyttääkään. Mallien hiukset ovat kiiltävät ja vartalon uuma juuri täydellinen.
Löydän nuorten naisten lehden sängyn alta. Kannessa keikistelee poptaivaan kuumin tähti. Isot siniset silmät, jokainen hiussortuva ojennuksessa ja ah, tuo iho, se on kuin samettia. Olen ihan varma että jokaisen julkisuudenhenkilön paras ystävä on meikkaaja.
Surffailen netissä. Useat nettilehtien otsikot jauhavat kissankokoisin otsikoin ihmedieettejä, kauneusleikkauksia ja selluliittien mittaajia. Hämmästelen, ihastelen, ja eritoten kummastelen, mutta lähinnä itseäni. Mikä ajaa minutkin lukemaan kaikkea tätä roskaa? Kai se sama tunne, joka saa minut ostamaan 7 päivää lehden ja katsomaan Big Brother ohjelmaa. Tirkistelyä, halua tietää miten muilla, niillä kauniilla ja rohkeilla oikeasti menee…
Opiskelen nuorisotyötä ja minua huolestuttaa se, kuinka osaan vahvistaa nuorten itsetuntoa, kriittistä suhtautumista median luomiin mielikuviin ja itse todellisuuteen. Kuinka voin stimuloida nuorten ajatusmaailmaa, ja tervettä minäkuvaa, jos itsellänikin on joskus sellainen olo, etten riitä?
Jokunen vuosi sitten nuorilta kysyttiin toiveammattia ja se oli niinkin yleismaailmallinen kuin julkkis. Mutta mitä se julkkis tarkoittaa? Juontokeikkoja, lehtileikkeitä, salarakas skandaaleja ja lomamatkoja jotka joku lehti on jo maksanut. Mutta mikä on oikeasti totta? Minä en todellakaan tiedä.
Olen täysin tietoinen photoshopin, stailauksen & meikkauksen voimista, ja silti osa minusta unohtaa sen, kun altistan itseni tuollaiselle materiaalille. Kuka näitä täydellisiä malleja, meikkejä ja muotiluomuksia kaipaa. Onko markkinatalous, vai ihmisen luonto? – ehkä molemmat. Esteetikon silmä voi levätä usean maailman välillä. Minä toivoisin osaavani löytää sen kauneuden luonnosta, tavallisen kadun tallaajista, taiteesta jota minulle ei selitetä valmiiksi ja itsestäni. Juuri siitä, joka tuijottaa minua aamulla tukka likaisena mutta suu hymyssä.

3 kommenttia leave one →
  1. sirkkumarjut permalink
    6.10.2009 10.35

    Kiitos kirjoituksestasi, se todella herätti ajattelemaan ja huomaamaan että joskus itselläkin on sellainen olo etten riitä. Kiteytit hyvin ajatuksen siitä, millainen mediatodellisuutemme on. Ristiriitainen ja samalla niin kiehtova.

    Selasin Kupiaisen ja Sintosen kirjaa ”medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus” ja löysin sieltä listan, jota voisi pitää eräänlaisena mediakasvattajan huoneentauluna:

    1) Kaikki mediaesitykset ovat konstruoituja
    2) Mediaesitykset on konstruoitu käyttämällä kullekin medialle ominaista kieltä
    3)Erilaiset ihmiset kokevat saman viestin eri tavoin
    4)Media sisältää arvoja ja näkökulmia
    5)Monet mediaviestit on suunniteltu keräämään rahaa ja/tai valtaa.

    Nämä kohdat siis mielessä kun seuraavan kerran avaamme aikuisten naisten lehden….

    Sirkku

  2. sarru81 permalink
    20.10.2009 18.11

    Hei ja löytyi muuten tälläinen linkki… hieno näyte osaavalta!

  3. krisse71 permalink
    9.11.2009 14.28

    Median tuottama vääristynyt naiskuva on mielestäni yksi räikeimpiä ilmiöitä. Huolesi nuorten itsetunnon vahvistamisesta ja terveen minäkuvan luomisen tukemisesta on todellakin aiheellinen. Naiset ovat suurin yksittäinen kohderyhmä muodin ja kosmetiikan markkinoilla ja satsaus on sen mukaista. Periaatteessa suurin osa naistenlehdistä ovatkin lähinnä naiseuteen liittyvän kulutustavaran mainoslehtisiä, joilla luodaan tarpeita ja haluja. Naistenlehdet ja mainonta vetoavat meihin monella tapaa. Koemme pysyvämme ajanhermolla muodin mukana ansaiten samalla hieman sosiaalista hyväksyntää ja statusta.

    Aikuinen jo pystyy suodattamaan näkemäänsä edes vähän mutta miten on nuorten tyttöjen laita, joiden identiteetti vasta on rakentumassa. Oman kokemukseni pohjalta tuntuu siltä että tyttöjen tyytymättömyys omaan itseensä on kasvanut ja oireilua on nähtävissä mm yleistyneen anoreksian ja merkkitavarahysterian muodossa.
    Eivätkä pojatkaan tästä osattomiksi jää. Viime vuosien aikana myös poikien ulkonäköpaineet ovat kasvaneet ja jostain muistan lukeneeni myös anoreksian lisääntymisestä. Mainostajat täällä Suomessa ovat vasta heräilleet siihen tosiasiaan, että nuoret miehet ovat jo hyvinkin potentiaalinen kohderyhmä. Olemme astuneet ulos Dressmanin ja Tabacin aikakaudesta ja tarjolla on jo laaja skaala muotia, muotipainotteisia lifestyle-lehtiä ja miesten kosmetiikkaa.

    Peräänkuuluttaisinkin kouluilta ja vanhemmilta vahvaa osallistumista nuortemme mediakasvatukseen. Emme voi muuta kuin opettaa ja pohtia median toimintatapoja ja vaikuttimia joita sen takana on. Maailmaa emme pysty radikaalisti muuttamaan ja onhan pieni määrä turhamaisuutta ja hömppää kuitenkin aivan ihanaa.
    Joka toisessa kadunkulmassa ihanainen puolialaston mallinainen tai -mies meille kuitenkin vinkkaa silmää ja täydelliset vartalot vispaavat MTV:n musavideoissa ympäri vuorokauden.
    Sirkun poimima mediakasvattajan huoneentaulu toimiikin hyvänä välineenä median kriittiseen tutkiskeluun. Voisikohan sen jakaa maanlaajuisesti kaikkiin kouluihin ja koteihin?

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: