Skip to content

Ihminen on sosiaalinen eläin

21.10.2009
by

Luin HOK- elannon Yhteishyvä (10/09)-lehdestä Kjell Westön mielenkiintoisen kolumnin ”Läsnä”. Kolumni löytyy myös tämän linkin takaa, itse kirjailijan lukemana: http://www.yhteishyva.fi/viihde/aanitteet/kjell_weston_aanitteet/

Westö nostaa esille tärkeä asian, ja se on läsnäolo. Kuinka haasteellista onkaan olla läsnä; toinen toisillemme, kun tekniset laitteet hurisevat ympärillämme, mielenkiinto jakautuu sosiaalisten medioiden, television, pelien ja tekstiviestien näpräämisen kesken.

Westö kysyy kolumnissaan tällaisilta ihmisiltä: ”miksi sinun on niin vaikeaa olla täällä minun kanssani, olla läsnä, etkö voisi hoitaa sitä sähköistä viestintääsi myöhemmin?” Tunnen pisto sydänalassani. Milloin viimeksi olen laittanut tietokoneen kiinni, tai sulkenut television ja vain keskustellut, kuunnellut, tai tuijotellut silmiin rakastani? Kuinka usein olenkaan jakanut mielenkiintoani kirjoittamalla tekstiviestiä samalla kun joku on minulle puhunut?  Kuinka ihmissuhteeni kontaktilajiksi onkaan kuin vahingossa tullut Facebookin kaltainen kommunikointi.

Westö kirjoittaa ikuisesta tavoittamisen tarpeesta. Nyt, näiden kaikkien teknologisten härveleiden avulla, meidät tavoittaa maapallon toiselta puolelta tai silloin kun istun vessanpytyllä. Tietysti tässä on myös hyvät puolensa, älä käsitä minua väärin. Olen löytänyt useita vanhoja koulukavereitani Facebookin kautta, ja pidän tiiviisti yhteyttä kavereihini muun muassa tekstiviestin kautta. Mutta olemmeko orjuuttaneet itsemme näiden teknisten laitteiden kautta liiaksi?

Olemmeko kadottaneet kyvyn aitoon face-to-face vuorovaikutukseen?  Ihminen kun kuitenkin on sosiaalinen eläin ja mielestäni se tarvitsee ihmiskontakteja.  Vai olemmeko vain modernisoineet tämän piirteen itsessämme?

2 kommenttia leave one →
  1. krisse71 permalink
    9.11.2009 13.36

    Karkeasti katsottuna todellakin näyttää siltä, että sosiaaliset mediat ja ylipäätään sähköinen viestittely ja muut tekniset vempaimet vievät tilaa aidoilta ihmiskontakteilta. Tuo säläinen jatkuva yhteydenpito heijastaa mielestäni tämän päivän yhteiskuntaa monellakin tapaa. Työelämä on monen kohdalla pelkkää pätkää ja samaan aikaan pitäisi myös kouluttautua ja harrastaa sekä ylläpitää ystävyyssuhteita mahdollisesta perheestä tai parisuhteesta nyt puhumattakaan. Lapset roikkuvat Irc-galleriassa samaan aikaan kun seuraavat TV:stä Big Brotheria ja tekevät läksyjä tekstaillen samalla ystäviensä kanssa. Olemme siis varsinaisia multiosaajia ja monitoimi-ihmisiä vai olemmeko? Syntyykö tuo oravanpyörässä juoksemisen tarve sittenkin tunteesta, että tipahtaa kärryiltä jos ei reagoi kaikkeen? Onko maailmamme hektisyys ja pirstaleisuus tehnyt meistä levottomia ja lyhytjänteisiä?
    Mielestäni jatkuva tarve olla tavoitettavissa ja alati sähköisesti yhteydessä johonkin suuntaan antaa aiheen olettaa ettemme itse hallitse tilannetta, vaan nämä kaikki vempaimet pomputtavat meitä. Käyttäydymme epäkohteliaasti ja vähätellen läheisiä läsnä olevia ihmisiä kohtaan kykenemättä rauhoittumaan tilanteeseen ja kohtaamiseen.
    Vastavoimia ja -liikkeitä syntyy kuitenkin aina, onneksi. Tästä tämän päiväisessä Helsingin Sanomassa 9.11. sivulla D10 oli Venla Pystysen toimittama lohtua antava juttu. Jutussa kerrottiin ihmisistä, jotka olivat luopuneet televisiosta kokonaan, käyttääkseen täysipainoisemmin aikaansa perheidensä ja ystävyyssuhteidensa sekä harrastustensa parissa. Eikä heistä kukaan ollut ”totaalikieltäytyjä” vaan he kuluttivat esimerkiksi elokuvia, uutisia ja jopa TV-sarjoja netin kautta mutta valikoiden omien mieltymyksiensä ja tarpeidensa mukaisesti. Tämä juuri on mielestäni suurin haaste laajan mediakentän hallitsemiseksi yksittäisten ihmisten osalta. Miten opimme selektiivisen ja itseämme hyödyttävän tavan käyttää kaikkia median muotoja.
    Omassa perheessäni olemme joskus vitsailleet ottavamme käyttöön ns. perhepuhelimen. Vanhanaikaisen lankaliittymän ja -puhelimen jota käytettäisiin kotona ollessa. Ylläpitäisimme kännykkävapaata aluetta ja rauhoittaisimme kotimme. Tämä saattaisi hyvinkin lisätä yhtenäisyyden tunnetta kun kaikki eivät kökkisi omissa nurkissaan viestitellen omille kavereilleen ja elellen ja oleskellen omassa maailmassaan. Varmaa kuitenkin on, että lapset ryhtyisivät kapinaan.

  2. ilonana permalink
    9.11.2009 17.56

    Tässä tekstissä oli kyllä paljon asiaa, sekä tuossa aiemmassa kommentissa.
    Itse olen jotenkin siltäosin vanhanaikainen, että kasvotusten puhuminen on aina parasta ja jos siihen ei ole mahdollisuutta niin sitten puhelimitse. Myös vanhat kunnon kirjeet ovat itselleni arvokkaita, tosin jokapäiväisessä arjessa on sähköposti korvannut ne.
    Työpäivät kun kuluvat tietokoneen ääressä, jaksaa sitä harvoin konetta kotona enää avata. Voin elää ilman Facebookia ja melkein voisin sanoa myös että ilman sähköpostia. Mielestäni silloin ei lueta sähköposteja tai päivitellä naamakirja statuksia, kun on seuraa. Toki vakiintunut parisuhde kestää tuon, mutta jos luvataan pikainen sähköpostitsekkaus, tulee sen olla sellainen, eikä puolen tunnin naamakirjapäivitys.
    Myöskään jatkuvaa tekstiviestien kirjoittelua en pidä kovin kohteliaana. Puhelimeen ja viesteihin voi jättää vastaamatta jos ei ole siihen sopivaa hetkeä.
    Omassa työssäni puhun asiakkaiden kanssa päivittäin useita kertoja puhelimessa ja olen todennut että ihmiset vastaavat mitä kummallisimmissa paikoissa. Kokoukset, julkiset kulkuvälineet ja vastaaminen autoa ajaessa on ihan normaalia nykypäivänä, ainakin joillekin. Itselleni nämä ovat kuitenkin paikkoja, joissa puhelin pidetään äänettömällä, tai jätetään vastaamatta. Mutta joillakin puhelin tuntuu olevan niin kiinni kädessä, että siihen pitää vastata vaikka leikkaussalissa tai suihkussa. Nämä ovat siis tilanteita tosi elämästä.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: