Skip to content

Mihin uskoa?

24.11.2009
by

Ihmisten maailmankuva perustuu paljolti siihen mitä media kirjoittaa. Kotimaan sekä ulkomaitten tapahtumista saadaan tietoa uutisten kautta. Vaikka sananvapaus on kehittynyt, on edelleen vaikeaa luottaa siihen, mikä kirjoitettu tieto on totta ja mikä ei. Onko sananvapaus antanut oikeuden valehdella, tai vähintäänkin paisuttaa tyhjää? Uutisoinnin painotuksissa on myös eroja. Toisen tulkinta voi päätyä lukijan totuudeksi, jos riittävää kriittisyyttä ei harjoiteta.

Tässä kohtaa ihmisen oma harkintakyky sekä mediakasvatus ottavat suuren osan. Mediakasvatuksen yksi osa alue on opettaa ihmisille mediakriittisyyttä. Tämä on tarpeellinen taito, koska eihän kukaan halua typeränä niellä kaikkea mitä syötetään.

Jotenkin tuntuu, että lehdet ovat unohtaneet mikä heidän tehtävänsä on uutisoinnin kannalta yhteiskunnassa -tiedottaa ihmisille asioista objektiivisesti ja kaikin puolin mahdollisimman luotettavasti. Uutisoinnin lisäksi pitäisi antaa ihmisille myös tietenkin ajattelemisen arvoisia näkökulmia. Tämä luotettavuus perustuu siihen, että lähteiden sanat ja faktat tutkitaan perusteellisesti ennen niiden julkaisua. Kaupallisuus on tainnut ottaa ylivallan painetussa sanassa. Faktoihin ei ehditä paineen alla paneutua, kun ”pitää saada tekstiä ulos mahdollisimman nopeasti, isoin otsikoin ja saada vielä sitä myydyksi paljon”.

Mutta roskaa tai ei, niin mediakriittisyydessä on paljon opeteltavaa. Itse ainakin uskoin lähes sinisilmäisesti aikoinaan WTC- iskujen uutisoinnin terrorismista ja ties mistä kaikesta, vaikkei vieläkään koko totuutta ole välttämättä saatu selville. The Center for Public Integrity – tutkimuslaitos, kun esimerkiksi on kerännyt 935 mediassa julkaistua valhetta Bushin hallinnon aikana.( http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/12033-tuore-selvitys-syyttaa-bushin-hallintoa-valehtelusta). Kansalaisten tulisi olla aina valmiina kyseenalaistamaan uutisointi ja tajuttava, että medialla on paljon valtaa meihin. Tunnistettuaan itsessä puolen, joka on vietävissä, voi itse oppia tästä ja olla valppaampana. Ja jos me olemme vietävissä, niin kyllä ovat myös toimittajat. Se täytyy muistaa, ennen kuin uskoo kaikkea. Mediassa pelataan paljon pelejä, joihin ei ole vielä tarkkoja sääntöjä. Tuntuu, että välillä lukijan täytyy itse olla jälkeenpäin toimittajana. Tarkastaa faktoja, miettiä näkökulmia ja pohtia asian totuudenmukaisuutta.  Ja ainahan voi googlettaa. Tosin ei internetinkään sisältöön voi luottaa, niin mihin sitten uskoa?

No comments yet

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: