Skip to content

Pelkoa tyhjästä

27.11.2009

Kaupungissa meitä pelottaa, vähän joka paikassa, puistoissa, kaduilla, metrossa. Vanhoja ihmisiä pelottaa enemmän kuin nuoria. Epäilemme kaikkea ja kaikkia. Parempi on olla puuttumatta mihinkään. Leikkii vaan ettei näe eikä kuule. Kiihdyttää vauhtia vaan, äkkiä ohi kaikesta epämääräisestä. Saa vielä puukosta jos tervehtii tai vähintäänkin turpaan. Ei kannata edes vastata mihinkään. Lapset täytyy pitää visusti turvassa, yksin ei mihinkään. Namusetä nappaa tai joku pistää niihin huumeita.

Pelko saa järjettömiä mittasuhteita. Se saa meidät kääntymään sisään päin ja kaventamaan elinpiiriämme. Se tekee meistä aina vaan itsekeskeisempiä. Voimme huoletta jättää auttamatta hädässä olevaa, sehän voi olla hullu tai nisti. Mietityttää, onko noin suureen pelkoon ja huoleen todellista syytä? Onko se todella aiheellista?

Kuvitellaan, että mediasta häviäisi sensaatiohakuinen uutisointitapa ja sattuneista rikoksista ja onnettomuuksista kerrottaisiin kuivan asiallisesti. Mitä, missä, miksi, milloin ja piste, ei muuta. Pelkkää raportointia. Media ei enää pyrkisi vetoamaan tunteisiimme itkettävän traagisilla kohtaloilla ja kissankokoisilla otsikoilla rikoksista. Näyttäytyisikö ympäristömme silloin uudessa valossa, vähemmän pelottavana. Uskon niin.

Tiistain 24.11. Hesarissa oli Kaisu Moilasen kirjoittama juttu Helsingin Kalliossa eri vuosikymmenillä kasvaneiden lasten elinpiirin ja leikkiympäristöjen kaventumisesta. Jutussa Lasten liikkumisen vapautta tutkinut erikoistutkija Marketta Kyttä totesi lasten liikkumista rajoittavan aikuisten pelko. Aikuiset pelkäävät kidnappaajia, pedofiileja ja murhaajia ja syylliseksi Marketta Kyttä nosti median. Hän totesi, etteivät kyseiset pelonaiheet ole tilastollisesti lisääntyneet lainkaan mutta median niille antama runsas huomio varmistaa sen, että ne todella huomataan ja muistetaan.
Kierre on valmis. Mitä useampi jättää käyttämättä katutilaa, sen tyhjemmiksi ja vaarallisemmiksi alueet muuttuvat.

Mediakasvatuksen yhtenä tärkeänä tähtäimenä tulisikin olla terveen riskin tiedostamisen kehittyminen ja realistisen turvallisuuden tunteen kasvattaminen. Opastusta asiassa kaipaavat ehkä eniten juuri aikuiset ja vanhemmat ihmiset. Vallataan kaupunki takaisin, kadut ovat meidän. Tervettä järkeä mukaan ja hieman rohkeutta.

One Comment leave one →
  1. ilonana permalink
    1.12.2009 20.59

    Medialla on niin kovin suuri vaikutus ihmisten käsityksiin, asenteisiin ja mielikuviin.
    Media lisää vettä myllyyn ja lietsoo pankiikkia. Tuntuu myös siltä että jokaiseen kurjaan tapahtumaan ja sattumaan pitäisi reagoida ja ottaa surkutteluun osaa, kun kuitenkin olisi tärkeämpi puuttua jotenkin muuten tapahtumien kulkuun. Jos jokin asia pelottaa, eikö sitä pelkoa voisin jotenkin pyrkiä käsittelemään ja hallitsemaan Eikö asiaan tutustuminen ja siihen varautuminen tietyin tavoin auttaisi pääsemään yli?

    Asioista pitää kyllä uutisoida, mutta kohtuudella ja järjellä.
    Pelko pitää kohdata nimen omaan sen terveen järjen kanssa. Tästä esimerkkinä kuluneen vuoden Ladyfest-tapahtuman Take back the night!-kulkue ja esimerkiksi myös Tiitu Takalon Tuuli ja myrsky, ihan vain näin hyvin karkeana esimerkkinä.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: