Skip to content

Mediapelin pokerinaamat

3.12.2009
by

Meillä kaikilla on tuoreessa muistissa pääministeri Vanhasen tuppeensahatut laudat ja nyt puhutaan taas Marja Tiuran huonekaluista. Kaikki väittävät olevansa syyttömiä ja rehellisiä, kunnes toisin todistetaan. Ja näitä todisteita jää usein kaivamatta riittävästi esiin, jotta voitaisiin todella osoittaa korruptoitunut toiminta. No, kukin etenee tavallaan, mutta mitä voimme päätellä suhtautumisesta äänestäjiin näiden kaikenmaailman vaaliraha- ja muiden kohujen myötä. Voidaanko jatkuvasti toimia kyseenalaisesti jäämättä kuitenkaan mistään kiinni, vain sillä varjolla että on valtaapitävässä asemassa. Onko vaikuttajille annettu liikaa valtaa ja saako rahalla kaiken?

Nyt en halua syyllistää ketään, saati todeta ketään syyttömäksi, mutta minkälaista esikuvaa me äänestäjät poliitikkojen toiminnasta oikein saamme?

Katsoin eilen Ylen esittämän Annika Grofin dokumenttielokuvan Liikkumavara, joka kuvaa yhden lain synnyn eduskunnassa alusta loppuun. Kamera oli päästetty ensimmäistä kertaa valiokunnan tiukasti suljettujen ovien taakse, eduskuntaryhmiin ja käytäväkeskusteluihin. Itselläni oli jo ennestään jonkinlaiset käsitykset edustajien toiminnasta, sillä olen katsonut vierestä kuinka tiukkatahtista ja haastavaa eduskunnassa työskentely on, erityisesti kansanedustajan avustajana. Oli siltikin mielenkiintoista ja samalla järkyttävää seurata miten päätäntävallan omaavat toimivat.

Kokouksissa supistaan, puoluetoveria puukotetaan selkään, kokouksessa esitetään asiattomia kommentteja ja haukutaan kansalaisia. Dokumentissa myös kokoomuksen edustaja Asko-Seljavaara toteaa että on vaarallista ottaa lakiesitys esiin juuri vaalien alla, sillä kyseessä oli erityisen paljon tunteita nostattava muutos ja tämä voi vaikuttaa ratkaisevasti tulevaan äänestykseen.

Nämäkö ovat ne valtakunnan kasvot jotka olemme valinneet edustamaan meitä?

Pelisilmää ja pokerinaamaa edustajilta tuntuu löytyvän, ja ne ovatkin tarpeen tuossa työssä. Mutta kun puhutaan pokerinaamalla siitä kuinka kansalaiset ovat kiittämättömiä ja kuinka ei jakseta kuunnella toisen puolueen edustajakollegan mielipiteitä sillä verukkeella että niissä ei ole mitään järkeä voisi sanoa pelisilmän puuttuvan. Mediataidot ovat tarpeen niin näillä haasteellisessa työssä toimivilla päättäjillä, kuin meillä äänestäjillä. Kuinka voisi opettaa mediakriittisyyttä kansalaisille ja saada sen kuuluisan mediatajun palaamaan? Pitäisi löytyä joku joka haluaa opettaa kansalaistaitoja vielä oppivelvollisuutensa jo suorittaneille. Pakollinen kansalaiskoulu, jonka suorittamisen jälkeen saat äänestää ja vaikuttaa ja joka pitäisi uusia edes kerran, jos on taantumaan havaittavissa.

Tuossa tosin taitaisi mennä pohja vapaalta vaikuttamiselta…

No comments yet

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: