Skip to content

Sosiaalinen media on journalistille hyvä renki

8.2.2010

Helsingin Sanomien sanomalehtiviikon juttuna oli Kulttuuri-sivuilla mielenkiintoinen artikkeli.  Toimittaja nimittäin testasi, kuinka hyvin pelkän Facebookin varassa saa tietoa maailman tapahtumista.

Hänen esikuvanaan oli neljästä eri maasta olevan toimittajan vastaava kokeilu, jossa he sulkeutuivat viideksi päiväksi erämökkiin ainoina tietolähteinään internetin suositut yhteisöpalvelubisnekset Facebook ja Twitter (toimittajien tweettausta kokeilusta voi lukea täältä, ranskaksi). Kansainvälisen toimittajaryhmä kertoi blogissaan (ranskaksi), ettei heidän tempauksensa tarkoitus ei ollut osoittaa valtamedian ylivertaisuutta sosiaaliseen mediaan nähden. Toisin kuitenkin kävi.

Nimittäin Facebook on hyvä renki mutta huono isäntä. Olisi jotenkin absurdia ajatella, että nykypäivän toimittaja tulisi toimeen ilman sosiaalisen median eri palveluja, mutta pelkästään niiden varassa jutut jäisivät aika tyngiksi. Kuten Helsingin Sanomienkin toimittaja toteaa, luotettavan tiedon löytäminen sosiaalisen median kautta on työlästä. Se vaatii taitoa punnita ja arvioida hyvät juttuideat akanoista.

Sinänsä tässä ei ole mitään uutta. Suurin osa juttuideoista syntyy kuuntelemalla sitä pientä virettä, joka pintajulkisuuden alla piilee. Mikä puhuttaa nyt turuilla ja toreilla? Toimittajan taito on poimia ne, punnita ne ja tarkastaa toisista tietolähteistä. Sosiaalinen media ei ole sen kummoisempi.

Erona on, että myös sellaiset tahot, joilla ei muuten olisi ehkä taitoa tai välinettä saada asiaan esiin, voivat sosiaalisen median kautta saada se myös valtamedian tietoon. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat vaikkapa Refugee Hospitality Clubin vapaaehtoistempaukset sekä kaupunginosayhdistysten tempaukset lähikirjastojen lakkauttamisen puoleta.

Yhdysvalloissa toimittajat ovat ottaneet työkaluikseen sosiaalisen median arkipäivän  tiedonlähteeksi.  George Washington Universityn äskettäin julkaistussa tutkimuksessa haastateltiin vajaata 400 toimittajaa sekä päätoimittajaa. 89 prosenttia heistä kertoi käyttävänsä blogeja tutkivan journalismin välineenä ja 65 prosenttia kertoi käyttävänsä Faceboookia tai LinkedInia. Hieman yli puolet, 52 prosenttia, kertoi käyttävänsä Twitteriä. Kuitenkin valtaosa heistä 84 prosenttia, piti sosiaalisen median kautta saamien tietoja vähemmän luotettavina kuin perinteiset tiedonvälityksen kanavat.

Suomesta en vastaavaa tutkimusta äkkiseltään löytänyt, mutta mututuntumalta suhtautuminen sosiaaliseen mediaan on suurinpiirtein sama. Suurin osa toimittajista pitää sosiaalista mediaa hyvänä työkaluna, mutta suhtautuu siihen silti epäilevästi.

Toimittajien pelkoa oman ammattikunnan puolesta vai tervettä kriittisyyttä?  Ehkä vähän kumpaakin. Se on ainakin selvä, että toimittajalta sosiaalinen media vaatii  toisenlaista otetta. Pelkkä verkostoituminen ei riitä:  on aktiivisesti etsittävä ja kysyttävä. Itse olen saanut sosiaalisen median kautta monta hyvää juttuideaa sekä myös kontakteja, joilta voin kysyä ja tarkastaa asioita. Mutta toimittajan roolia se ei poista, eikä sivumennen sanoen vähennä työmäärääkään. Päinvastoin. Toimittajan tehtävänä on yhä punnita, tarkastaa, suhtautua kriittisesti ja etsiä toisia näkökulmia.  Laiskan toimittajan pelastajaksi sosiaalisesta mediasta ei siis ole.

No comments yet

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: