Skip to content

Kirjailijoita ja kirjailijoita

27.3.2010

Väitetään, että maailmassa kirjoitetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Väite pitänee paikkansa niissä maissa, joissa internet ja kotitietokoneet ovat useimpien saavutettavissa. Mistä internetissä kirjoitetaan? Nopea suomenkielinen haku sanoille pelargonian kasvatus tuottaa 6 810 osumaa, sanalle globaali eriarvoisuus 10 900, maahanmuutto 163 000 ja sanalle seksi
33 200 000 osumaa. Digitaalisen ajan ihminen on aikaisempia sukupolvia aktiivisempi ja keskustelevampi, joka jakaa ”lelunsa” muiden kanssa. Parhaimmillaan aikuiseksi varttuva diginatiivien sukupolvi on tulevaisuuden vaikuttaja, joka ei tule kuvia kumartamaan. Toisaalta hyvien tarkoitusten perässä heiluu pitkänä häntänä muunlaisia kirjoittajia, joiden päämäärät eivät aina ole yhtä pyytettömät.

Muuttuneessa maailmassa kömpii viimeisenä hitaasti uudistuva instituutio koulu, jonka tulevaisuuden suurena kasvatustehtävänä on kriittisen medialukutaidon opettaminen. Nyt jos koskaan olisi opetettava miten luetaan tekstejä, jotka ovat rasistisia, seksistisiä tai eri tavoilla epätasa-arvoisia. Koulussa digital maahanmuuttajat opettavat digital alkuasukkaita ja osa opettajista ei ole edes kiinnostunut digitaaliseen maailmaan syntyneen uuden ihmisen digimaailmasta. Monessa suomalaisessa koulussa ei ole edes mahdollisuutta digitaalisessa oppimisympäristössä toimimiseen.

Maailmassa siis kirjoitetaan enemmän kuin koskaan, mistä todisteena on kiinalainen Zhang Wei, jota Helsingin Sanomien jutun (HS 14.3.2010) mukaan kutsutaan kyber-kirjallisuuden Schumacheriksi eikä syyttä, sillä hän kirjoittaa päivässä keskimäärin 10 000 sanaa. Tällaiselle tekstiään märehtivälle ja aina juttuihinsa vanhakantaisen ylikriittisesti suhtautuvalle kirjoittelijalle sanojen määrä on käsittämätön ja tekee minut epäluuloiseksi. En ole lukenut Zhangin tai muiden kännytekstejä suoltavien nykykirjailijoiden teoksia, joten minulla ei ole pätevyyttä arvioida tätä uutta kirjallisuuden ilmiötä. Käsittääkseni kyse on kuitenkin suurelta osalta rahasta. Netissä tai kännykällä luettavat kirjat ovat halpoja, mutta Kiinan 1,3 miljardin potentiaalisen lukijan valtakunnassa kännykkäkirjallisuuden ympärille on kasvanut kirjallisuusteollisuus, joka on laajentunut peleihin, elokuviin ja painettuihin kirjoihin. Tuotot ovat sen mukaiset, pienistä puroista syntyy senttien virta. Zhangin fantasiakirjat auttavat kirjailijan mukaan rentoutumaan, niissä liikutaan maailmoissa, joissa ei käsitellä Kiinalle arkaluonteisia aiheita. Jos Kiinassa on mahdollisuus tulla kirjailijaksi niin miksei meilläkin. Tulevaisuudessa saattaa 10 sentin teoksesta saada miljoonalla lukijalla jo mukavat lisäansiot. Pitäisi vaan keksiä tarpeeksi viihdyttävä ja myyvä aihe.

Aihe on haettava tietysti digitaalisesta maailmasta. Tästä kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan Memento mori 3.3.2010 kirjailija Riku Korhonen, joka löysi Googlen Earthin satelliittikuvasta juutalaiselta hautausmaalta läheltä saksalaisen Heusenstammin pikkukaupunkia 1837 syntyneen ja 1926 kuolleen Karoline Rollmannin haudan. Tämä sattumalta löytynyt hauta ja sinne haudatun jo aikaa sitten mullaksi muuttuneen naisen elämä sai kirjailijan pohtimaan kuolevaisuutta. Riku Korhosen kirjoitusta jatkoi Sofi Oksanen 17.3.2010 kolumnissaan Sekuli, vikkeri ja olas, jossa Oksanen kertoo kirjailija Kamila Shamsien säästäneen jalkatyötään käyttäen Google Earthia kirjoittaessaan romaania Poltetut varjot, jossa liikutaan mantereelta toiselle. Sofi Oksanen toteaa kuitenkin, että virtuaalinen arkeologia on ohutta ja sisältö määräytyy ajankohtaisuuden mukaan. Tämä hetki on tärkein eikä määräydy oleellisuuden mukaan.

Kirjailija hakee innoitusta, ideoita ja apua Googlesta, mutta kirjailijan henkilöt, joille hän on antanut elämän käyttävät kuvitellussa maailmassaan harvoin internetiä. Esimerkiksi Siri Hustvedtin 2008 julkaistussa kirjassa Amerikkalainen elegia etsitään ja löydetään ihmisiä ja hankitaan tietoa ilman tietoverkkoa. Päähenkilö ei istu naputtelemassa tietokonetta tai keskustele Twitterissä toisten kirjan henkilöiden kanssa. Kaunokirjallisuuden kuviteltuun, hitaampaan ja ihmissuhteita ruotivaan maailmaan ei tietoverkko istu. Kirjoissa tietoa hankitaan kirjastosta, soittamalla puhelimella ja matkustamalla tapaamaan kuolemaa tekevää viimeistä todistajaa. Kokonaisuus avataan lukijalle verkkaisesti sivu sivulta. Poikkeuksiakin on kuten Stieg Larsson, jonka kirjoissa tietokoneiden avulla hallitaan, käydään sotaa ja tehdään tietomurtoja. Ne ovat harvoja kirjoja, joissa tietokoneet ovat tarinan keskiössä ja silloinkin rikoksen ja vakoilun välineinä. Kukapa tuntisi mielenkiintoa päähenkilöä kohtaan, jonka elämä kulkisi blogikirjoittelussa ja niitä komentoidessa.

Vastaus kysymykseen minkälainen kännykkäkirjan aihe olisi paras, viihdyttävä ja tarpeeksi myyvä. Kymmenen sentin ansaintalogiikalla se ei liity ainakaan pelargonioihin enemmänkin seksiin.

No comments yet

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: