Skip to content

Lapsen etu etusijalle myös mediassa

28.9.2010

Miten haastatella lapsia ja nuoria, kas, siinäpä on toimittajalla pulma. Jokelan jälkeen käydyn keskustelun jälkeen viestintävälineet ovat olleet paljon sensitiivisempiä lasten ja nuorten haastattelemisessa. Toki aiemminkin välineillä oli erilaisia asiaa koskevia käytäntöjä, mutta Jokela-uutisoinnin herättämän keskustelun jälkeen useissa mediataloissa on laadittu omat ohjeensa lapsien haastatteluun.

Miksi lasten ja nuorten haastattelemiseen tarvitaan erilliset ohjeet, voisi joku kysyä. Nimittäin toimittajien työtä ohjaavissa journalistin ohjeissa on jo olemassa liuta ohjeistuksia, jotka pätevät niin aikuisiin kuin lapsiin ja nuoriinkin:

2. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

27.Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.

30.Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.

31.Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen.

33.Tietoja rikoksentekijästä, syytetystä tai epäillystä ei yleensä pidä julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin.

Ohjeista huolimatta erityisesti lasten ja nuorten haastatteleminen aiheuttaa päänvaivaa. Vastakkain nimittäin ovat toisaalta tiedonsaantioikeus ja sananvapaus ja toisaalta yksilön suoja.

Lasten edun tulisi olla painaa vaakakupissa aina muita tekijöitä enemmän, näin sanoo Lasten oikeuksien sopimus. Tästä herääkin kysymys siitä, kenellä on oikeus määrittää lapsen etu? Medialla? Kasvattajilla? Lasten vanhemmilla? Tai lapsella itsellään?

Minkä ikäinen lapsi voi itse päättää haastattelun antamisesta? Milloin tarvitaan vanhempien lupa? Entä miten toimitaan sijaishuollossa olevien lasten kohdalla, maahanmuuttajien jne. Samalla yksi tärkeimmistä perusoikeuksista eli sananvapaus kuuluu myös lapsille ja nuorille, eikä sitä voi heiltä riistää edes heidän vanhempansa. Toisaalta lapsilla on oikeus myös turvalliseen kasvuympäristöön, jota mediajulkisuus voi haitata.

Monissa mediataloissa asia onkin ratkaistu eräänlaisella kompromissilla: pääasiassa alle 15-vuotialta vanhemmilta kysytään  lupa lastensa haastattelemiseen ja kuvaamisen. Tästä ohjeesta on kuitenkin joustettu silloin, kun se on ollut perusteltua tai esimerkiksi nuori itse on kieltänyt sananvapauteensa vedoten luvan kysymisen vanhemmiltaan. Viidentoista vuoden ikä on katsottu sopivaksi, sillä silloin lapsi on myös rikosoikeudellisessa vastuussa. Alle 7-vuotiaiden vanhemmilta kysytään aina lupa.

Viime aikoina alalla sosiaaliasioista kirjoittavien toimittajien keskuudessa on kuitenkin keskusteltu, että voiko vanhempikaan aina päättää lapsensa puolesta, onko julkisuudessa esiintyminen lapsen edun mukaista. Tällaisia ovat erilaiset huolto- ja tapaamisriidat, lasten huostaanotot tai vaikkapa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyt. Esimerkkinä on viime vuoden selkkaus venäläisen lapsen huostaanotosta Turussa, josta sikisi valtioiden välinen kiista Suomen ja Venäjän lapsiasiainvaltuutetun välillä. Huomion arvoista on, että vanhemmat itse toivat aktiivisesti lapsensa julkisuuteen ja tämä jopa mainitaan esimerkiksi Ylen jutuissa nimeltä. Oliko tämä lapsen edun mukaista? En usko.

Norjassa medialla on erikseen oma eettinen koodistonsa lasten ja nuorten haastattelemiseen ja sen mukaan toimittajan pitäisi myös miettiä lapsen etua juttua julkaistessaan ja arvioimaan julkisuuden vaikutukset lapseen myös silloin, kun vanhemmat haluavat julkisuutta

Samaa soisin näkeväni myös Suomessa. Kategorinen kielto esimerkiksi kaikkien tietyn ikäisten lasten ja nuorten haastattelemiseen vain marginalisoisi lasten ja nuorten mielipiteet mediasta ja sitä kautta yhteiskunnallisesta keskustelusta sekä rikkoisi puolestaan heidän oikeuttaan tulla kuulluksi (lasten oikeuksien sopimuksen artiklat 12-14). Sen sijaan näkisin mieluusti asiaa pohdittavan aidosti lapsen tai nuoren edun kannalta.

Tämä asettaisi toimittajaksi eräänlaisen portivanrtijan asemaan, mutta tässä roolissahan toimittaja toimii jo ennestään. Lapsen edun pohtiminen sen sijaan lisäisi median vastuuta myös lasten ja nuorten osalta. Helppoa se ei olisi, ja varmasti toimittajat tarvitsisivat koulutusta esimkerkiksi lasten oikeuksista. Se olisi silti ainakin harkinnan arvoinen ajatus.

No comments yet

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: