Skip to content

SECOND LIFE – MATKA TOISEEN ELÄMÄÄNI

24.11.2010
by

Kulttuurievoluution nykyinen huipentuma lienee se, mitä Ikaros ja me myöhempien aikojen kanssavaeltajat olemme aina tavoitelleet: tulla jumalten kaltaiseksi ja säilyttää ikuinen nuoruus. Second Life on virtuaalimaailman Olympos-vuori, jonka rinnakkaistodellisuus heijastelee tämän maailman todellisuutta kuten antiikin jumalat ihmisen kuvaa.

 Second Life -maailmaan ei astu paksu arkitoukka, vaan metamorfoosin muovailema avatar. Nimeän hänet Auroraksi, sillä leikin uskovani, että tästä alkaa elämäni toinen aamunkoitto. Stailaamani avatar ei muistuta lihallista minääni missään mielessä. Hän on populaarikulttuurin ja mainosten stereotyyppi: virtuaalimisu, joka kuvittelee olevansa Die Evige Frau.

 Kahteen ulottuvuuteen litistetyssä 3D-versumissa voin Auroran hahmossa toimia kuin tämänpuoleisessa: ravata ratsullani, tehdä ostoksia, katsella videoita, kuunnella musiikkia, kohdata tuttuja ja tuntemattomia sekä toteuttaa parinmuodostusviettiäni menemällä naimisiin. Adult-alueilla tarjoutuu myös tilaisuus tyydyttää seksifantasioita rajattomasti, hajuttomasti, mauttomasti ja steriilisti ilman tartuntavaaraa ja jälkihäpeää. Vau! Ja vihdoinkin saan toteuttaa myös suuren unelman: ostaa maata ja rakentaa talon! Premium-tunnus on hankittava heti! Elämä lyhyt – Second Life ikuinen.

 Siis matkaan! Aluksi maa on autio ja tyhjä ja Aurora kömpelö pökkelö. Hölmistynyt olen minäkin, sillä virtuaalimaailmassa eläminen tökkii teknisten taitojen puutteessa. Käännös 360 astetta avartaa Auroran tajunnan. Kaikkialle on yhtä pitkä matka: Vatikaanista Punaiselle torille, Piccadilly Sircusilta Eiffel-tornin juurelle, Central Parkista Sikstiiniläiskappeliin! Vau taas!

 Aurora astahtelee maankamaralla, mutta ensi vaelluksellaan hän ei koe kiksejä tai ekstra ekstremejä. Lopulta hän tohtii lennähtääkin. Lento jää kananlennoksi. Lihallinen minäni sen sijaan lentää korkealle ja kauas – unissaan!  Kun ohitse suhahtaa tuntematon avatar, se tuo mieleeni noita Nokinenän, joka matkaa kissa Kippurahännän kanssa Kyöpelinvuorelle. Onkohan täällä Kyöpelinvuorta?  

 Second Lifen taikamaailmaan tuntuvat uskovan monet yritykset, jotka ovat perustaneet sinne omia liiketilojaan, samoin monet maat, joilla on virtuaalilähetystönsä. Näissä maailmoissa ei Aurora ole vieraillut, eikä häntä varmasti olisi hyväksytty myöskään Nokian dreamteamin virtuaalikokouksiin innovatiiviseksi visionääriksi. Sen sijaan Auroran liikkeistä vastaava reaaliminäni voisi hyvinkin piipahtaa vierailemassa yliopistojen kampuksilla, mutta suuresti epäilen, että jaksaisin kauaa opiskella saksaa tai italiaa jossakin Second Life -ulottuvuudessa. Tosimaailmaan jämähtänyt äidinkielen opettaja on vastoin parempaa tietoa sitä mieltä, että kielten opiskelu on mielekkäämpää elävässä vuorovaikutuksessa.

 Toista mieltä virtuaaliopiskelusta ovat monet kansainväliset korkeakoulut. Myös Suomessa yliopistoilla ja korkeakouluilla on virtuaalitiloja EduFinland -saarella. Joensuun yliopisto on rakentanut jopa oman saarensa, joka tarjoaa mm. täydennyskoulutukseen liittyviä seminaareja. Saaren suunnittelussa on otettu huomioon myös liikkumisen esteettömyys niin, ettei avatarten tarvitse törmäillä ahtaissa paikoissa, mitä toisinaan tapahtuu riesaksi asti. Vau vielä kerran!

 En kyseenalaista ajatusta, etteikö Second Life yleistyisi yhtenä sosiaalisen median pedagogisena sovelluksena. Olen vakuuttunut, että se soveltuu opiskeluun ja reaalimaailman ilmiöiden simulointiin. Historian opiskelijastakin on varmasti mielenkiintoista matkustaa ajasta ja paikasta toiseen, kohdata toisia opiskelijoita ja rakentaa yhteisöllisesti tutkivan oppimisen avulla uutta tietoa. Second Life haastaa myös toisen asteen oppilaitokset kehittämään virtuaalisia oppimisympäristöjä yhä toimivammiksi, monipuolisemmiksi ja mielenkiintoisemmiksi. Nykyiset oppimisalustat, kuten Fronter, ovat pian aikansa eläneitä.

 Kyseenalaistan kuitenkin Second Life -maailman pornahtavat ja hämärät loukot ja kaikenlaisen virtuaalihömpän, johon jotkut rajatapaukset retkahtavat leikin varjolla tosissaan. Kyseenalaistan myös muutokset, joita Linden lab mahdollisesti tuo Second Lifeen. Ei ole suotavaa, että alaikäisille suunnattu Teen grid -maailma suljetaan tai Adult-alueille pääsyn 18 vuoden alaikärajaa lasketaan. Education-alennuksen poistuminenkaan ei palvelisi käyttäjiä. Myös virtuaalimaailman estetiikka on keinotekoisuudessaan aika ahdistavaa. Lisäksi Aurorani on kaukana kehityksen kärjestä. Hän ei osallistu seminaareihin, ei liihottele eikä rakentele uusia ulottuvuuksia. Niinpä hylkään hänet keinotodellisuuteen torkkumaan ja annan toisten talletella Linden-dollarit. Virtuaalimaailman vaihdantatalouskaan ei siis oikein houkuta eikä koukuta. Tahdon ulos!

Suljen tietokoneeni ja jätän toisen elämäni. Jos törmäätte uinuvaan avattareen, älkää häiritkö hänen satavuotista untaan. Ehkä hänestä eräänä päivänä vielä kuitenkin kehkeytyy jollekin saarelle Robinsonata.

No comments yet

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: