Skip to content

Media-aktiivisuutta suojelun ja kritiikin sijaan

28.11.2011

Lueskelin vastikään Opettaja-lehden lokakuista mediakasvatusnumeroa. Silmiini sattui räikeästi Mediakasvatusseuran puheenjohtajan Ritva-Sini Merilammen haastattelussa hänen esiin nostamansa mediakasvatuksen suojelunäkökulma. Itselleni se tuntuu hyvin vieraalta, vanhalta ja kaukaiselta.

Allekirjoitan toki Merilammen kommentin ”Parasta suojelua on opettaa lapsia ja nuoria lukemaan rivien välejä ja katsomaan kuvien taakse.”, mutta en millään haluaisi suojelua medialta sisällyttää koulujen tehtävään. Suojelu, ikärajojen valvonta ja lasten mediakäyttäytyminen kuuluvat mielestäni kotikasvatukseen. Koulussa me emme sitä kykenekään tekemään. Toki voimme opettaa median käytänteitä, esimerkiksi oppilaita itseään tarkkailemaan ikärajoja tai turvallisesti liikkumaan internetissä, mutta pidän niitä luonnollisena osana mediakasvatuksen arkea. Sitä arkea, jossa media on alituisesti ja luonnollisesti läsnä, eikä irrallisena ulkopuolisena kohteena.

Mielestäni media on tänä päivänä niin kokonaisvaltainen osa kehoamme, olemassaoloamme ja arkeamme, että siltä kukaan meistä ei tarvitse suojelua. Tarvitsemme välineitä ja tietoa, yhdessä tekemistä ja keskustelua; media-aktiivisuutta. Tarvitsemmeko mediakriittisyyttäkään vai onko mediakasvatus juuri sitä?

Myös rinnastus eri aikakausien medioiden välillä on keinotekoista. Kirja ja kirjoitettu teksti ovat toki ilmaisun muotoja ja tiedonvälityksen kanavia, medioita siinä missä modernitkin median muodot. Kaikista median muodoista, tekstistä, äänestä, kuvista, liikkuvasta kuvasta, interaktiivisesta mediasta jne muodostuu median kokonaisvaltaisuus, jossa ei ole tarvetta kilpailulle vaan yhteistyölle,  nykyisten viestintävälineiden ja niiden käyttäjien avulla.

Me opetamme nykykoulussa mediaa, mediasta, median välityksellä. Media on miellä, meissä, meille ja meiltä.

One Comment leave one →
  1. toopetuula permalink
    27.1.2012 10.02

    Aivan! Valitettavan usein myös heille suunnatun mediakasvatuksen sisältö keskittyy lähinnä uhkakuviin ja suojelupyrkimyksiin. Tavoitteena on kuitenkin kasvattaa median vaikuttajia ja omaehtoisen kulttuurin luovia tekijöitä. Protektionismin vallassa mediasta on muodostunut nykypäivän selittämätön paha, jota vastaan taistellessa kasvattajien maalaisjärki ja lasten luontainen taipumus kiinnostua ensisijaisesti oman kehitysvaiheensa mukaisista asioista tuntuvat usein unohtuvan.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: