Skip to content

Mihin tarvitaan ikärajoja?

28.11.2011

”Mä saan pelata mitä vaan, jos mä en nää siitä painajaisia. Ja jos mä ite tiedän, että se ei vaikuta muhun. Tää ei vaikuta muhun”, kertoi räiskintäpeliä pelaava 9-vuotias kaverilleen.

Sehän olisi tietysti ihanteellinen tilanne, että jokainen lapsi ja hänen vanhempansa tietäisivät, millaiset sisällöt sopivat juuri tälle lapselle, mikä aiheuttaa painajaisia, mikä vaikuttaa lapseen haitallisesti ja mikä ei. Mutta kannattaako omalla lapsellaan tehdä ihmiskoetta, jossa ei loppujen lopuksi ole kovin hyviä mahdollisuuksia havainnoida ja seurata erilaisten sisältöjen vaikutusta? Millä tavalla vanhemmat, saati sitten se 9-vuotias itse, pystyvät erittelemään, millä tavalla jokin peli tai elokuva on vaikuttanut esimerkiksi lapsen empatiakyvyn kehitykseen? 

Toisaalta on hiukan halpahintaista keittiöpsykologiaa väittää, että kaikki johtuu väkivaltapeleistä tai -elokuvista. Sama 9-vuotias nauraa vilpittömän huvittuneena luokkakaverinsa kaaduttua ja loukattua itsensä portaissa, sillä se nyt vaan oli niin hassun näköistä. Voiko silloin pistää mutkat suoriksi ja sanoa, että tämä empatiakyvyn puute johtuu vain ja ainoastaan siitä, että lapsi on saanut pelata pelejä ja katsoa elokuvia, joita hänen ei ikärajan puolesta vielä olisi pitänyt nähdä? Harva asia lapsen psykologisessa kehityksessä tapahtuu näin suoraviivaisesti, mutta en voi välttää sitä ajatusta, että ikärajoista piittaamattomuus ja empatiakyvyn puute olisivat jossain yhteydessä toisiinsa.

Toki ikärajoja voi perhepiirissä hiukan miettiä ja soveltaa, ja riippuu kyllä lapsesta, voiko ikärajoista joustaa yhtään. Ehkä se, että jätetään ikätasolle sopivien sisältöjen valitseminen lapsen vastuulle, kertoo kuitenkin siitä, että vanhemmat eivät itsekään tunnista lapsen kehitykselle mahdollisesti haitallisia sisältöjä tai niiden vaikutusta lapseen. Silloin ne asiat eivät todennäköisesti muutenkaan ole kasvatuksessa esillä eikä siis mahdollisesti haitallisten sisältöjen vaikutusta yritetä minimoida käsittelemällä niitä lapsen kanssa. Voisiko tästä taas päätellä, että mitä turhemmilta ikärajat tuntuvat, sitä tarpeellisempaa niiden noudattaminen oikeastaan olisi?

2 kommenttia leave one →
  1. 28.11.2011 22.39

    Meidän kaveripiirissä käydään usein keskusteluja siitä, saako suositellun ikärajan alittaa, jos vanhemmat tai toinen vanhemmista on läsnä. Oppilaiden kanssa keskustellessani olen kohdannut ikärajaignoranssiin jatkuvasti. Kärjistäen kaikkea saa tehdä ja katsoa, vanhemmat eivät ehdi kontrolloida.

    Välittämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä toisten tunteista joudun kohtaamaan päivittäin. Huorittelu ja rankka kiroilu suoraan kohdistettuna yhteen tyyppiin on vaan läppää. Pohdinkin usein, onko kyse empatian puutteesta, kyvystä tai siis kyvyttömyydestä erottaa oikea ja virtuaalinen tilanne toisistaan. Virtuaalisesti saa, voi ja uskalletaan tehdä mitä tahansa, ja se on valitettavasti siirtymässä reaalimaailmaan. Yhdistettynä heikkoihin sosiaalisiin taitoihin ja itsehillinnän puutteeseen, tämä on ihan kestämätön yhdistelmä. Yritämme sitten päivittäin selvitellä näitä tapahtumaketjuja aikuisten avulla.

  2. 29.11.2011 13.22

    Kuulin elokuvien ikärajoista ihan mielenkiintoisen puheenvuoron Koulukino ry:ltä viime viikolla seminaarissa. Elokuvien ikärajat määräytyvät aina tietyn kriteerin mukaan, jotka ovat väkivalta ja seksi. Jos elokuvassa esiintyy näitä, sille pannaan K-merkintä (riippuen siitä, kuinka raakaa väkivaltaa tai seksiä elokuvassa esiintyy). Mutta ikärajoissa ei Koulukinon mielestä oteta tarpeeksi huomioon muuten elokuvan juonellista sisältöä ja mitä päähenkilö elokuvan ainana kokee. Monet aikuiset saattavat olettaa, että kun elokuvassa on K-7-merkintä, niin se automaattisesti sopii ala-astelaisen katsottavaksi. Ikärajat ovat tärkeitä, mutta mielestäni tärkeämpää on ottaa selville (jos esimerkiksi menee lapsen kanssa elokuviin), millainen elokuvan sisältö on, kuin olettaa, että kun se on S-merkitty, elokuva sopii Pikku-Pertin katsottavaksi.

    Ikärajojen valvominen kuuluu nimenomaan kotiin ja se on vanhempien tehtävä, mutta lapset ja nuoret katselevat myös elokuvia kouluissa ja nuorisotiloilla. Silloin on tärkeä noudattaa ikärajaa, mutta myös ottaa etukäteen selvää elokuvan sisällöstä.

    Onneksi animaatioelokuvien ikärajoihin on tulossa muutos, koska nykyään melkein kaikki animaatiot ovat sallittuja lapsille, vaikka elokuva olisi suunnattu aikuisille. Kakki piirretyt elokuvat on automaattisesti ajateltu olevan lasten elokuvia, vaikka näin ei nykyään ole.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: