Skip to content

Digitarina

5.12.2011

Kuulostaa mielenkiintoiselta? Mutta mikä se digi oikein on? Tarinan kyllä ymmärtää.

Mutta mitä ihmettä siellä oikein tehdään? Sekalainen mielikuva jostakin kovin teknillisestä ja monimutkaisesta tietokoneen ja teknisten laitteiden käytöstä ja ohjelmoinnista tulee ensimmäisenä mieleen. Miten minä keski-iän ylittänyt naisihminen siellä pärjään? Tietokoneissa ja kameroissa on kehitys mennyt niin nopeasti eteenpäin, että ei perässä pysy. Juuri kun opin jotenkuten käyttämään järjestelmäkameraa ja saamaan aikaiseksi laadukkaita kuvia, niin nyt onkin opeteltava digikameran käyttö.

Heittäytymällä mukaan

Miksi pitäisi tehdä digitarinoita?

Siksi, että niiden avulla saat elämääsi uutta ja hauskaa sisältöä. Opit uutta joka jää elämään sinunkin jälkeesi. Tarinoiden avulla voit kertoa ja jakaa taitojasi, elämääsi, kiinnostuksen kohteistasi ja harrastuksiasi. Voit kertoa digitarinan mistä tahansa, se voi olla kuvallinen ja äänellinen päiväkirjasi. Voit viihdyttää ystäviäsi ja tuttaviasi laadukkaalla tavalla. Omaa tarinaa on hauska katsoa aina uudelleen.

Tarvitset vain tietokoneen, ja sen digikameran ja ehkä äänityslaitteen. Menetelmä on niin helppo että mummukin osaa.

Vaihda valokuva-albumi digitarinaan

Voit tehdä sen esimerkiksi lomamatkastasi. Kuvaa lomasi aikana mahdollisimman paljon. Kirjoita päiväkirjaa hauskoista sattumuksista, hyvistä ravintoloista ja käymistäsi kohteista. Kerää matkan aikana kaikenlaista tietoa jota voit hyödyntää tarinassasi. Perehdy tarinan kirjoittamiseen jotta saat siihen hyvän draaman kaaren ja ystäväsi kiinnostumaan niistä aidosti. Tarinan kirjoittamisessa on omat sääntönsä. Älä kerro asiaa kahteen kertaan. Hyvä kuva on jo riittävä.

Tarinan voi tehdä ihan arkisestakin aiheesta, vaikka mummun vanhasta hyvästä kakkureseptistä. Tai kuvaa perhejuhlat ja tee niistä tarina jälkipolville. Miten valmistauduttiin juhlahetkeen. Käytiinkö kampaajalla vai ostettiinko uudet vaatteet. Mitä ruokia tarjottiin? Ketkä ne valmistivat? Millaisia astioita ja pöytäkoristeita käytettiin. Keitä oli paikalla? Dokumentoitavaa on vaikka millä mitalla. Kymmenen vuoden kuluttua tarinasta on tullut arvokasta perhehistoriaa, joka säilyy edelleen.

Ensin kannattaa tehdä kuvakäsikirjoitus, aivan kuten elokuvaohjaajat.

Mietitään käytetäänkö taustalla pelkkää musiikkia vai tuleeko mukaan selostusta. Mieti mihin järjestykseen kuvat tulevat.

Tietokoneelle ladataan moviemaker -ohjelma jonne kaikki kuvat viedään. Jos tarinaan tulee omaa puhetta se pitää äänittää. Teksti kannattaa lukea ennen äänitystä useampaan kertaan jotta ei tule katkoksia. Sitten kuvat ja ääni viedään moviemakerille ja editoidaan. Jos tarvitaan musiikkia sen tekijänoikeudet pitää selvittää.

Tallenna tarina tikulle ja se on siinä. Voit esittää sitä tutuille ja sukulaisille aina soipivan tilaisuuden tullen.

 

No comments yet

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: