Skip to content

Kapulaton media

9.1.2013

Kuva

 

Anne etsii kapulaa!

TV: No singal

Anne: Plink! ehkä kapula auttaa!

Anne: Mi-mi missä on?

 

Viikon päästä.

Tyttö: etsitkö vieläkin?

Anne: Jep…

Samaan aikaan kapula roikkuu salaa housun taskussa.

Anne: Huh… ehkä suihku auttaa!

Isosisko keräilee vaatteita: Pesenpä pyykit!

Ja niin… hurru…hurrur kapula on yhä housujen taskussa ja housut ovat pyykkikoneessa.

Kun Anne laittaa pyykkiä kuivumaan…

Anne:  Mikäs…

Kapula löytyy! Mutta sen vieterit ovat purkautuneet: poing!

Anne: EIII!!

Finish! The end!

 

Tähän on tultu: Tilastot vuodelta 2012 osoittavat, että yli 15-vuotiaiden suomalaisten kodeista yli 90 %:ssa on TV ja lähes yhtä monessa on tietokone. Neljä viidestä katselee päivittäin televisiota ja 87 % käyttää nettiä päivittäin. Kännykkä näyttää lähes liimautuneen kansan käteen.

 Yhtenä päivänä kaikki voi olla toisin. Meillä sen aiheutti kiireisesti järjestetty muutto. Ensin olivat kadoksissa kännyköiden laturit, mutta siitä onneksi selvittiin yhdessä yössä. Seuraava totuus jokapäiväisen mediaseurannan edessä oli piuhojen piiloutuminen. Se esti TV:n ja DVDeiden  katselun, netinkäytön ja sähköisten pelien pelaamisen.

 Piuhat järjestyivät lopulta nopeasti, muutamassa päivässä, kuin ennakoiden murskatappiota. Sitten selvisi, että meiltä puuttuvat vielä kapulat. Kaukosäätimet.  Tuli joulu ja tuli uusi vuosi. Katsomatta jäi niin Illallinen yhdelle (http://yle.fi/ohjelmat/442805 ) ja Briggsin Lumiukko, kuin James Dean -elokuvat vuoden viimeisenä iltana.

 Mitä pitäisi mediakasvatuksen näkökulmasta ajatella siitä, kuinka vähän riittää medioiden seuraamisen nopeaan latistumiseen ilmaisjakelulehtien varaan? Pitäisikö muuttajan muistilistaan saada tarpeellisten muistettavien listaan passin ja pankkikortin rinnalle myös teksti: muista piuhat ja kapulat?

 Mitä puutosvaiheesta seurasi? Puhallettiin pölyt radioista ja löydettiin uudestaan muutama lautapeli. Juteltiin. Käytiin parilla ylimääräisellä kävelyllä. Kapulat olivat silti joulun keskeinen teema, joka kiteytyi sarjakuvaksi kapuloiden lopullisesta tuhosta.

 

Lähteitä:

Internetin käytön muutokset .Tilastokeskus 2012.

http://www.stat.fi/til/sutivi/2012/sutivi_2012_2012-11-07_kat_001_fi.html

Kuluttajabarometri. Tilastokeskus 2012.

http://pxweb2.stat.fi/Dialog/Saveshow.asp

4 kommenttia leave one →
  1. 9.1.2013 18.13

    Meidän perheen joulu piti olla mökillä, jossa ei ole TV:tä eikä tiekonetta, saatikka verkkoa. Mutta pakkanen oli jäädyttänyt mökin lämmityslaitteen ja mökki oli umpijäässä. Tulimme takaisin kotiin. Kotona kolme i Padia ja kolme lasta + TV:eet ja tietokoneet. Parhaimmillaan jokainen lapsi oli nenä kiinni padissa ja minä huutelin syömään tai auttamaan …mitään ei tapahtunut. Lupasin lapsille, että ensi jouluksi varaan jokaiselle huoneen hotellista, tilaan ruuat ja annan jokaiselle oman padin mukaan.Näyttää riittävän heidän jouluun…
    Tämä tuntui surulliselta, sillä olin toivonut joulua yhdessä lautapeliä pelaillen ja radiota kuunnellen. Tämä vain taitaa olla sitä nykylasten elämää ”livenä” (7veen sanonta) ja meidän välissä on se kuuluisa sukupolvien kuilu.

  2. 18.2.2013 11.04

    Tutun kuuloista tarinaa.. Itse koen pienoista ristiriitaa siinä, että työssäni kirjastossa paasaan, että nuoret, lukekaa KIRJOJA, älkääkä vain roikkuko netissä ja Facessa! Ja kuitenkin itse vietän vapaa-aikaani juuri siellä – aamulla ensimmäiseksi älypuhelin tassuun ja räpläystä uutissivuilla yms… ja sama illalla viimeisenä. Puhumattakaan päivän aikana tekemistäni verkkovierailuista, joiden sisältö ei useinkaan ole kovin rakentavaa. Siis. Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin käsken? Ei kovin kaksinen kasvatusmetodi.

  3. tarinatassu permalink
    15.4.2013 23.03

    Joskus kun on hävittänyt tai hajottanut kännykän, niin huomaa kuinka kamalan riippuvaiseksi siitä on tullut. On kuin olisi meressä ilman pelastusrengasta niin kauan kunnes se laite on taas kunnossa. Melkein sama juttu tietokoneen tai nettiyhteyden kanssa ylipäätään. Aika hurjaa, ja kurjaa kai.

  4. annenwp permalink
    30.5.2013 16.35

    Lähes puolen vuoden päästä koettu on kuin kaukainen painajainen, elämme auvoisia päiviä laitteet käden ulottuvilla. Satunnaiset puhelimen kotiin unohdukset tai huoltotauot kuitenkin muistuttavat, mitä riippuvuudella tarkoitetaan. Ja hyvällä rengillä😉

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: