Skip to content

Jälkijunassa?

25.3.2013
by

Olinpa männäviikolla Lepaan kyläkoululla opettamassa mediakasvatusta 3-4-luokkalaisille. Tähtäimessä digitarinat. Aloittelimme erilaisilla harjoituksilla, joissa herättelimme luovuutta ja terävöitimme visuaalista lukutaitoa. Näin olin ajatellut ennakkoon, ja mielessäni nuo pikku koululaiset olivat tavallisia maalaislapsia, jollainen joskus itsekin olin. Kuinka mukavaa olisikaan avata heille median saloja ja saada heidät heräämään kriittisiksi mediankäyttäjiksi ja -tuottajiksi!

Edellisen lähijaksomme Sanomatalon Piste-toimituksen käynnillä pohdimme lehtien kansikuvien eroja. Tein saman koululaisryhmän kanssa ja kysyin: ”Mitä luulette, miksi Hesarin ja Iltasanomien etusivut ovat niin erinäköiset?” Eräs poika viittasi ja sanoi: ”No, olen ajatellut sen niin, että koska tuota Hesaria tilataan kotiin, ei sen kannen tarvitse ketään houkutella. Mutta tuo Iltis ostetaan kioskilta tai kaupasta, niin siinä on oltava koukuttava kuva ja juttu”. Niinpä. Kommentista seurasi hyvää keskustelua lasten kesken.

Selvisi myös, että kaikki ryhmän lapset ottavat valokuvia joko kännykällä, tabletilla tai digikameralla. Kuvailimme tunnin aikana iPadilla, ja osa lasten ottamista kuvista on todella taidokkaita.

Mitä yritän sanoa? Sitä, että minulle tuli vahvasti jälkijunassa olevan tunne. Ovatko taitoni ja keinoni – nämäkin uudet erikoistumisopinnoissa opitut – jo vähän niin kuin eilisiä? Kouluissa on tietysti eroja siinä, miten vahvasti mediakasvatukseen panostetaan, mutta lasten arjen mediamaailma on varmaankin aika samankaltainen paikasta riippumatta. Ja sen arkisen mediamaailman kohtaamisen kautta lapset oppivat (ovat kai aina oppineet), miten median piirissä toimitaan. Päädyn taas tähän samaan kysymykseen: missä siis on lopulta mediakasvatuksen oikea paikka, ja keiden sitä olisi tehtävä?

Olen jo pidempään ollut aistivinani, että olemme suuren murroksen kynnyksellä. Mihin se sitten johtaa, siihen eivät ennustajanlahjani riitä. ”Vanhan ajattelun menetelmät eivät ole enää niiden ongelmien, joissa elämme”, totesi runoilija Mirkka Rekola jo kymmeniä vuosi sitten. Miten ajatella uusiksi tätä nykyistä maailmaa?

5 kommenttia leave one →
  1. 27.3.2013 8.42

    Kenen tehtävä on mediakasvatustyö ja missä? Hieno havainto. Alan koko ajan ymmärtää paremmin ja paremmin, miksi mediakasvatusta halutaan päiväkotiin…

  2. jaasih permalink
    13.4.2013 18.25

    Enpä usko, että olet kuitenkaan jälkijunassa. Jotkut ihmiset vain osaavat analysoida median tapoja toimia ja vaikuttaa paremmin kuin muut. Mun ysit saivat Piste-vierailulla tehtäväkseen etsiä päivän lehdestä kiinnostavan uutisen ja miettiä, miksi juuri se oli lehdessä. Yksi ryhmä arvosteli kovin sanoin löytämäänsä tekstiä tylsäksi ja turhaksi. Ihme mummo kuvassa ja vielä joittenkin lautasten kanssa. Noh, eipä ollut kyseessä uutinen ollenkaan, vaan henkilökuva eläkeläisnaisesta, joka oli kantava voima nuorten työpajatoiminnassa. Olivat pajassa tehneet mm. keramiikkaa… Arvaa hävettikö?!😀

  3. laitan permalink
    15.4.2013 10.52

    Ihanaa, että lapsetkin keksivät syyn sanomalehtien ulkoasuun.:) Ja tuohon esittämääsi kysymykseen mediakasvatuksen paikasta; kotoa se alkaa, tarhassa jatkuu ja koulussa mediataitoja sitten jalostetaan. Nykyisen informaatiovirran aikana on hyvä aloittaa jo pienestä alkaen medialukutaidon jne.

    • tarinatassu permalink
      15.4.2013 22.23

      Musta on tärkeää, että mediasta kuten lehdistä, mainoksista, elokuvista ylipäätään puhutaan koulussa osana opetusta. Hienoa, että opettamasi lapset innostuivat asiasta keskustelemaan! Ei varmasti ollut turhaa ja täysin itsestään selvää heille, vaikka elävätkin sen keskellä, kuten me kaikki.

      Kun itse muistelen kouluaikoja, niin kuvaamataito oli taidehistoriaa, äidinkieli kirjallisuutta, mediaan laajemmin ei missään aineessa oikein päästy lainkaan. Vaikka tarvetta ja kiinnostusta keskustella ja analysoida sekä tehdä itse varmasti olisi ollut silloinkin.

      Se, että media nostetaan koulussa jotenkin esille, vaikuttaa ehkäpä siihen, että media ei tunnu vain joltain jutulta joka tulee annettuna jostain eikä siihen voi vaikuttaa. Ehkä joku kiinnostuu siitä tulevana ammattina myös. Esimerkiksi lukiossa voisi hyvin olla laajempiakin mediakursseja, ehkä onkin..

  4. 18.4.2013 13.53

    Olin itse Kiikan koulun 2 luokassa pitämässä Kirjatin mediamatka -tunnin. Kirjatin mediamatka on esittelyissä tarkoitettu esikoululaisille, joten vähän jännitin, onko se liian lapsellinen tokaluokkalaisille. Mutta hienosti tunti sujui ja lapset olivat innokkaita vastaamaan kysymyksiin sekä kertomaan ja kommentoimaan asioista, joita ohjelmassa tuli esiin. Opettajakin oli tyytyväinen. Aina kai luokasta löytyy niitä, jotka osaavat ja tietävät enemmän kuin toiset mutta kaikille varmaan on hyväksi, kun asioita käsitellään ja kerrataan.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: