Skip to content

Mediakasvatusta tieteilijöille

13.4.2013

Olin kuuntelemassa tieteen popularisointia ja tiedeviestintää käsittelevää seminaaria ”Miksi ulos tutkijankammiosta?” Suomen ympäristökeskuksessa. Tutkijat ovat usein suurten haasteiden edessä pyrkiessään nostamaan tutkimustuloksiaan esille mediassa. Näkyville on hankala päästä paperinmakuisten tutkimusraporttien kanssa, kun vastassa on yhä viihteellisempää, henkilöityneempää, ja läpimurtoja hakevaa uutisointia. Lisäksi vuosia kestävä tutkimus tuottaa usein vain pieniä askelia eteenpäin tieteen kentällä. Niidenkin julkistamista edeltää vielä pitkä arviointiprosessi.

Higgsin alkeishiukkasen tapaus on hyvä esimerkki siitä, että tieteellisen tutkimuksen luonne ja median tarpeet eivät aina kohtaa. Pientä, fysikaalisten mallien mukaista hiukkasta etsittiin vuosikausia. Kun löytö lopulta tehtiin Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa CERN:ssä,tutkijat olivat epävarmoja voiko löytöä lainkaan julkaista mediassa. Mitä jos seuraava tutkimus osoittaisi, että hiukkasta ei olekaan? ”No sitten toimittajilla on uusi uutinen”, ehdotti kosmologi ja professori Kari Enqvist, joka luennoi tilaisuudessa.

Luonnonsuojelun ja -tieteen parissa työskennellessä tuntuu harmittavan usein siltä, että luonnontieteen ja yhteiskunnan kannalta merkittävät asiat eivät tavoita ihmisiä. On toki ymmärrettävää, että yhden kovakuoriaislajin katoaminen metsän kätköistä ei herätä kiinnostusta. Toisaalta uutinen, jossa kerrotaan, että maapallolla on parhaillaan käynnissä yksi suurista eläin- ja kasvilajien sukupuuttoaalloista ihmisen aiheuttamana, lienee liian laaja ja teoreettinen. Isosta kokonaisuudesta on löydettävä yhteyksiä ihmisten arkeen, kuten pölyttäjähyönteisten kadon merkitys ruoantuotannolle.

Tilaisuudessa nostettiin esille ajatus siitä, että viestintä nostettaisiin yhdeksi tutkimusrahoituksen myöntöperusteeksi. Tämä herätti paljon kommentteja sekä puolesta että vastaan. Näkyvyys lisää tutkimustulosten hyödynnettävyyttä, ja on ymmärrettävää, että rahoille halutaan yhteiskunnallista vastinetta. Mutta saisivatko rahoitusta vain ne tutkijat, jotka pitävät itsestään eniten ääntä? Media tarttuu pitkälle niihin aiheisiin, joita on tarjolla. Suurimmalla osalla toimittajista ei ole mahdollisuuksia arvioida aiheiden merkittävyyttä puhtaasti tieteellisestä näkökulmasta. Eikä yksittäisillä tutkijoilla ole välttämättä resursseja laajaan mediatyöhön tutkimustyön ohella. Rahoituksen myöntöperusteiden toivottiin nojaavan edelleen vahvasti tutkimuksen tieteellisen laadun arviointiin. Se ei kuitenkaan poista tarvetta varata tutkimushankkeissa aikaa ja rahaa myös tulosten jakamiselle ja viestinnälle.

Tiedeviestintää tarvitaan. Ihmisillä on luontainen tarve saada tietää lisää maailmasta, jossa elämme. Mitä tieteen tulokset merkitsevät arjessa, toisaalta maailmankuvan kannalta, miten ne kytkeytyvät suurempiin kokonaisuuksiin. Ehdotettiinpa seminaarissa tiedekasvatusta kouluihin opetettavaksi teemaksi mediakasvatuksen tapaan. Kun tieteen tekoprosessia avataan, on helpompi ymmärtää sen tuloksia.

2 kommenttia leave one →
  1. laitan permalink
    15.4.2013 10.45

    Tiedeviestinnän ongelmana juuri on, ettei se ole ns. mediaseksikästä. Tieteelliset julkaisut vaativat tieteellistä kieltä. Tutkijat eivät ehkä osaa sitten muokata tekstiään ns. kansankieliseksi. Tähän tarvittaisiin ehkä mediaosaajien apua. Eli tutkija kirjoittaa tietelliseen julkaisuun tekstin ja yhdessä media-ammattilaisen kanssa muokataan julkaisu kansankielelle ja kiinnostamaan myös suurempaa yleisöä.
    Itse pidän tiedettä tärkeänä ja tieteen tutkimuskohteissa olisi paljon kiinnostavia juttuja, joista suuremmankin porukan luulisi olevan kiinnostunut, jos siitä vain saisivat helpommin ymmärrettävässä muodossa tietoa.

    • tarinatassu permalink
      15.4.2013 21.47

      Näin on. Itse asiassa tuosta asiasta keskusteltiin myös. Tutkijoiden pitäisi uskaltaa luopua tieteellisestä esittämistavasta, kun kyseessä on suurelle yleisölle suunnattu media. Ja nähdä se niin, että toimittaja tai tiedottaja taas varmistaa työllään, että tutkimuksen viesti menee yleisölle läpi.
      Olen työssäni tehnyt jonkin verran lehtijuttuja yms joihin olen haastatellut tutkijoita, ja he kyllä tosi mielellään tekstiä tarkastaessaan yrittävät muuttaa sitä takaisin ”tiedekielelle”, eräs jopa lakikielelle.. Oli siis hyvä kuulla, että en ole ollut ongelman kanssa yksin. Vaatii yhteistyötä ja ymmärrystä, aiheesta on kirjoitettu jopa kirjakin!

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: