Skip to content

Lapsi sen osaa ja aikuinenkin voi oppia

30.5.2013

Toteutin oppimishankkeessani digitarinapajat oppilaille ja koulun opettajille. Pajojen runko oli suurin piirtein sama. Ensimmäisessä tapaamisessa esittelin digitarinan mahdollisuudet ja näytin erilaisia esimerkkejä digitarinasta. Mietimme yhdessä tehtävän digitarinan aihetta ja sovimme pienryhmät ja aikataulun.

Toisessa tapaamisessa jokaisella ryhmällä oli mukanaan jo valmis tarina ja suurella osalla myös itse kuvatut kuvat tarinaan. Osan kanssa etsimme sopivia kuvia verkosta. Kävimme samalla läpi mistä voi hakea luvallisesti kuvia ja äänimateriaalia digitarinaan. Esittelin elokuvatyökalun ja sen toiminnot. Käytimme ensimmäisessä digitarinapajassa i Movie-työkalua, mutta pian huomasimme, että Live-elokuvatyökalu toimi varmemmin. Nauhoitimme äänet ja lapset tuottivat itse myös taustamusiikin. Editoinnin jälkeen tallensimme digitarinat lopulliseen muotoonsa.

Kolmannen tapaamisen olin varannut digitarinoiden esittelyyn. Katsoimme kaikkien työt yhdessä ja jokainen sai työstään kannustavaa palautetta. Pohdimme yhdessä millaisia digitarinoita koulussa olisi mahdollista toteuttaa.

Huomasin pajoissani, että lapset ovat oppimisessaan luovia ja rohkeita kokeilijoita. Lapsilla ei ollut suurta itsekritiikkiä, vaan heidän ottamansa kuvat ja itse tuottamansa musiikki olivat riittävän hyviä tähän tarkoitukseen. Aikuiset vaativat enemmän tietoa ja tukea olleessaan uuden asian tai tekemisen äärellä. Aikuiset tuomitsivat oman työnsä jo alkumetreillä ”kokeiluksi ja harjoitukseksi”.
Surullista, että lapsen into tehdä ja onnistua häviää iän myötä, ainakin osalta aikuisista. Mutta onneksi digitarinapajoissa kaikkien työt pääsivät esiin ja saivat kannustavaa palautetta. Luulen, että muutama aikuinen jopa innostui digitarinan tekemisestä!

One Comment leave one →
  1. vikajo permalink
    26.6.2013 10.58

    Voin vain kuvitella, miten innoissaan lapset olivat pajastasi. Hienoa, että pidit pajaa erikseen myös opettajille. Se, että on itse kokeillut asiaa, madaltaa kynnystä siirtää kokeiltua omaan työhön.

    Se on harmillista, että aikuiset ovat usein niin kriittisiä omien tuotostensa suhteen. Niin myös minä. En esimerkiksi haluaisi kirjoittaa blogia, koska oma teksti tuntuu aina keskeneräiseltä ja jotenkin huonolta.

    En ollut kovin innoissani myöskään opintojemme digitarinatehtävästä samasta syystä. Tämän vuoksi valitsinkin alun perin aiheeksi Kalevalan. Teknisten ongelmien vuoksi en kuitenkaan saanut tuota tarinaa valmiiksi, joten jouduin turvautumaan hyvinkin henkilökohtaiseen aiheeseen. No, loppujen lopuksi olin ja olen edelleen ihan innoissani digitarinasta, sillä se sopii käytettäväksi koulussa erinomaisesti moneen aiheeseen. Se on nykyaikaista tekemistä ja uskon vakaasti, että lapset ja nuoret pitävät digitarinoiden tekemisestä.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: