Skip to content

MEDIA KASVATTAA

2.9.2013

Olen nyt varmaan myöhäisin blogaaja täällä mediakasvattajien sivuilla. Tässä joitakin pieniä, omakohtaisia tarinoita.  

Minulla on ”parhaimmassa media-iässä” oleva tytär. Kännykän kanssa eletään elämää aamusta iltaan. Sinne tallennetaan kaikki ilot ja surut. Kuvia jaetaan Instagrammissa ja muissa sovelluksissa. Livestreemaus on tätä päivää ja Whatsupissa jaetaan läksyt ja kuulumiset kavereiden kanssa.  Hän on pieni mediatuottaja: kaiken aikaa syntyy elokuvia, animaatioita, kuvakollaaseja ja kaikkea muuta luovaa. Mitään teknistä ei ole tarvinnut opettaa – päinvastoin, hän on opastanut minua älypuhelimen saloihin. Se, mitä olen joutunut opettamaan, on vastuu omasta toiminnasta, yksityisyydensuoja, tekijänoikeudet ja rajat!

Tyttäreni joutui viime keväänä koulujen loppumisen aikaan nettikiusaamisen uhriksi. Koulukaveri teki hänelle vale-Facebookin tosi ilkeällä statuksella.  Kun asia tuli ilmi, lapsen vanhemmat olivat aivan ymmällään. Heidän lapsensa kun ei osaa edes tehdä omaa Facebookia!  Lapsi myönsi tehneensä kiusaustilejä myös muillekin kavereilleen. Vanhemmat eivät tuntuneet ymmärtävän, miten vakavasta asiasta oli kysymys.

 Ilmoitin asian koulun rehtorille ja luokan muille vanhemmille. Ensimmäinen reaktio oli se, mitä meidän 11–12-vuotiaat lapset sitten tekevät Facebookissa? Onhan siinä ainakin nimellinen 13-vuoden ikäraja.  Tuo samainen lapsi oli myös laittanut tänä kesänä joka viikko vähintään yhden videon itsestään YouTubeen. Niissä hän poseeraa vahvasti meikattuna ja kertoo missä on shoppaillut.  

Kesällä sattui muutakin vastaavaa.  Joku  tyttäreni  kaveri oli ottanut hänestä salaa kuvan ja laittanut sen jakoon eräälle ikävälle sivustolle. Siellä kuvaa kommentointiin rumaan sävyyn ja se aiheutti paljon mielipahaa. Tyttöjen senhetkinen kaveruus myös päättyi siihen. Vanhempien pitäisi kertoa lapsilleen, että omien kavereidenkin kuvaaminen on yksityistä ja kuvien jakoon pitää saada lupa kuvatuilta. Silloin näiltä ikäviltä yllätyksiltä voitaisiin välttyä.

Parasta kesässä oli varmasti lasten leiri. Siellä kännykät takavarikoitiin koko leirin ajaksi! Kaksi kertaa viikossa sai sovitulla ajalla soittaa kotiin. Tyttäreni oli tehnyt suunnitelman varakännykän salakuljettamisesta leirille. Niin olivat kuulemma tehneet monet muutkin leirin lapset.  Parissa päivässä pahimmat vieroitusoireet olivat kuulemma jo hävinneet. Metsät, järvi ja toisten leiriläisten kanssa peuhaaminen tekivät tehtävänsä.  Aina kun menemme mummolaan, on tehtävä sama juttu. Isovanhemmille kun ei kannata yrittää selittää, miksi lapsi ”puhuu” kaiken aikaa kännykkään. Siis, hän ei puhu, vaan ”tuottaa mediaa”. Kenelle? Itselleen ja kavereille, mutta nyt ollaan mummolassa ja tuotetaan puhetta, kuvaa ja muuta mieluummin yhdessäoloon!

Tähän blogin loppuun pieni menestystarina. Tyttäreni luokkakaveri oli viime talvena ottanut videota Suomen lumisesta talvesta kännykälleen. Sitten hän teki siitä hupaisan pätkän YouTubeen ja lähetti sen myös jonkun pesuainefirman kilpailuun.  Tyttö perheineen palkittiin Thaimaan matkalla.  Kannattaa siis olla rohkea ja jakaa kaikki ”läpät” jutut tietyissä rajoissa, hyvää makua ja yksityisyydensuojaa kunnioittaen.

 

No comments yet

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: