Skip to content

Mediakasvatusta Bangladeshilaisittain – kännyköiden paratiisissa

2.9.2013

Teen työtä kehitysyhteistyön parissa Bangladeshissa. Se on Wonderland, jossa elää noin 160 miljoonaa ihmistä muutaman sadan kilometrin pituisella alueella. Se on Ihmemaa, sillä jotenkin ihmiset selviävät kaikista luonnonkatastrofeista ja poliittisista kriiseistä, joilla heitä koetellaan.  Kilpailu toimeentulosta ja elintilasta on kova. Slummit palavat ja kerrostalot romahtavat.  Selviytymisen mentaliteetti on valtava ja se vie elämää eteenpäin tässä muuten ei kovin paratiisillisessa paikassa. Mutta kyllä täällä paratiiseissakin löytyy.

Bangladesh on kännyköiden paratiisi.  Lentokoneen laskeuduttua kentälle alkaa valtava kännyjen sinfonia, jolle ei tunnu olevan loppua. Kaikilla on valtava kiire ulos koneesta ja he alkavat jonottaa ulospääsyä jo ennen kuin lupa turvavöiden irrottamiseen on annettu. Näyttää siltä, että he poistuvat varauloskäyntien ovista kun on niin kiire. ”Haloo, haloo, ami Dhaka – olen Dhakassa”! He eivät malta sulkea kännyköitään lennonkaan aikana, kun on niin paljon kerrottavaa. ”Ollaan täällä Intian yläpuolella, kohta perillä…” 

Jokaisella näyttää olevan kännykkä. Se ei täällä ole yhteiskunnallisen statuksen merkki vaan kommunikointi- ja mediaväline. Bangladeshilaiset ovat myös ahkeria tviittajia ja Facebookin käyttäjiä. Kännykkä on osa kuoppaisilla kaduilla kävelevien kaupunkilaisten katuelämää yhtä lailla kuin currymausteet padoissa. Kännyköillä saa syrjäkylissä yhteyden lääkäriin ja viimeisimmät viljanhinnat pääkaupungista. Kaikki puhuvat kännykkään ja kaikki huutavat kännykkään!  Joskus mietin kuinka täällä elettiin ennen kännyköitä? Nyt markkinoille on tullut myös paikallisia älypuhelimia kuten ”Strawberry ja Butterfly”. Niissä on kauniit kuoret ja ne näyttävät ihan ”oikeilta” älypuhelimilta.

Bangladeshissa on myös paratiisiranta Cox Bazaar.  Siellä on  27 km yhtenäistä rantaviivaa, silmänkantamattomiin hiekkaa… ja ranta pullollaan roskia, aaseja, hevosia, koiria, kaupustelijoita ja kerjäläisiä. Ei yhtään ainoaa auringonottajaa, vain vaatteet päällä vedessä peuhaavia nuorukaisia. Ja kännykkäkuvaajia! Kun rannalle eksyy länsimaalainen ihminen, paikallinen kännykkäkansa tulee kaikkialta häntä kuvaamaan. Kliks! Kliks! Kliks! Kaikki haluavat kuvaan hänen kanssaan! Mihin kaikki ne kännykkäkuvat sitten päätyvät ja kuka niitä katsoo?  Niitä jaetaan somessa, joten ei kannata hämmentyä jos oma kuva löytyy ”tagattuna” ties mistä ja kenen sivuilta…

Mediakasvatuksesta ei täällä puhuta.  Mediaa kulutetaan ja sitä ollaan osa. Nuorison online- ja kännykkäkulttuuri herättää täällä julkista keskustelua kuten Suomessakin. Varsinkin uskonnolliset fanaatikot ovat sitä mieltä, että se on kaiken turmion alkuperä vaikka itse puhuvat kännykköihinsä parrat tutisten. Valtion isoveli valvoo, ja YouTubeen tai muihin ”turmion välineisiin” ei ole aina pääsyä.  Tämän vuoden poliittisiin myllerryksiin liittyen myös nuorison nettiaktiivisuus on lisääntynyt. Netti on pullollaan tiedostavia, järjestäytyneitä ja aktiivisia blogaajia.

Tärkeä osa maan mediakulttuuria on myös media-ihanteet. Vaikka katunäkymät ovat kurjia, voi menestystä ja rikkauksia katsella valtavista katumainoksista. Niissä ihaillaan länsimaista elämää, muotia, valkoisia hampaita, hienoja kiinteistöjä ja median uutta maailmaa. Vain katsomalla  kohti korkeuksia voi slummin asukas päästä osalliseksi kadunkulman Timanttitaivasta.Image

No comments yet

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: