Skip to content

Avoimin mielin mediakasvattamaan

4.11.2014
by

Tehtävänä oli kirjoittaa blogiin mediakasvatuksesta. Pyörittelin mielessäni kaikenlaisia mietteitä kehittämishankkeestani ja mediakasvatuksesta muuten, mutta huonolla tuloksella. Mietin miksi tämä on niin vaikeaa ja aina idean syntyessä, iskee halu hylätä se. Tuntuu siis, ettei saa mitään järkevää ja selkeää kirjoitettua. Päätin siis jättää selkeät ajatukset sivuun ja alkaa kirjottaa niitä sekavia.

Media on itsessään nimittäin niin laaja ja moniuloitteinen, ehkä sekavakin, aihe ja siihen liittyy ristiriitaisia ajatuksia. Mediakasvatus tietenkin on tärkeää, koska se on nykypäivää ja sen tarve kasvaa koko ajan. Emme pääse nykykehitystä karkuun, vaikka piiloutuisimme peiton alle silmät kiinni ja sormet korvissa. Tämä koskee kaikkia vauvasta ikäihmiseen. Olen nähnyt vauvoja, jotka saavat imeskellä ja leikkiä puhelimilla heti, kun kädet  kännykän ympärillä pysyvät. Monille ikäihmisille uusi teknologia itsessään on haaste, mutta se avaa uusia mahdollisuuksia. Lapsille laitteet eivät tuota haastetta, lähinnä median sisältö. Tiedän itse miten nopeasti lapset oppivat, kun kyse on kännykällä, tabletilla tai tietokoneella pelaamisesta. Kerran annoin kaksi vuotiaan pelata kännykälläni aamulla, kun ajattelin hetken saada levätä ennen  ylösnousemista, nyt sitten saan kuulla yhä vaikka tuosta kerrasta on jo kuukausi tai enemmäin, kuinka lapsi tahtoo pelata kakkupeliä ensimmäiseksi aamulla. Sitä vaan toivosi, että muutkin asiat menisivät perille yhtä hyvin.

Työskentelen pienten koululaisten parissa ja saan nähdä ja kuulla heidän mediamaailmaansta päivittäin. Tällä hetkellä Putouksen sketsihahmot naurattavat. Saan myös nähdä, miten koulussa opettajasta riippuen medialaitteita käytetään.  Koululaiset pelaavat paljon ja osa ilmeisesti sellaisiakin  pelejä, jotka eivät heille sovellu. Myös koulussa opitaan laitteita apuna käyttäen esim. pelaamalla matikka tms. pelejä. Tässä taas vastaan tulee ristiriita enkä tiedä mitä ajatella tästä kehityksestä. Onhan se hyvä, että nykypäivän keksintöjä otetaan opetuksen tueksi, mutta joillekin lapsille se saattaa tarkoitttaa ruutuun tuijottelua kotona ja koulussa. Toisaalta lapsilla on itselläänkin hienoja laitteita, joita voisi hyödyntää oppimisessa, mutta ei kaikilla kuitenkaan ja kuka korvaa, jos älypuhelin koulussa tai harrastuksessa hajoaa.

Onko mediakasvatus vain laitteita? Mielestäni se on pääasiassa kaikkea muuta, ainakin, jos lapsista tai lasten kanssa työskentelevistä puhutaan.  Se on mielestäni asennetta ja tahtoa kohdata nykyajan ilmiöitä avoimin mielin. Toki laiteoppi on tärkeä osa median hyödyntämisessä, mutta kasvatuksessa tarvitaan paljon muutakin. Lapset tarvitsevat aikuista vierelleen ja ohjaamaan, vaikka ovatkin paljon taitavampia laitteita käyttämään kuin me aikuiset. Toisaalta lapset ovat mahtavia mediantuottajia. Esimerkiksi he valokuvaavat, videokuvaavat, kirjoittavat, näyttelevät yms. kekseliäästi. Nämä taidot ovat voimavara, jota ei pidä unohtaa.

Lasten taidosta valokuvata nousi oma kehittämishankkeeni ja mediakasvatuksesta kasvattajille sen toinen osa. Kun emme pääse kehitystä pakoon niin täytyyhän siitä hyötyä ja oppia elämään sen kanssa. Vaikka ajatukset ovat ristiriitaiset ja media moniuloitteinen, meidän kasvattajien pitää pysyä kasvattajina ja helpommalla pääsee, jos avaa mielen ja silmät uusille haasteille ja mahdollisuuksille.

No comments yet

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: