Skip to content

Mediakasvatus.nyt 2014; Play it again, Savo!

13.11.2014

Mediakasvatus.nyt 2014 -seminaari kokosi Kuopioon reilun 80 media-alan ammattilaista, opetushenkilöstöä ja nuorisotyöntekijää 11.11.2014. Seminaarin teema pureutui tänä vuonna pelillisyyteen ja pelien käyttöön työvälineinä. Seminaaripäivä koostui luento-osuuksista, työpajoista ja päivä päättyi elokuvanäytökseen.

Päivän key-note puhuja Sonja Ängeslevä nosti puheenvuorossaan esiin sen, että on tärkeämpää kysyä ja pohtia asioita kuin saada valmiita ja oikeita vastauksia. Hän puhui pelillisyyden määritelmästä ja pohti pelillisyyttä yhteistoiminnan näkökulmasta. Pelillisyys voidaan nähdä peliajatteluna, jossa korostuu sitoutuminen, kannustaminen ja ongelmanratkaisu. Pelillistämiseen liittyy myös ongelmia, kulkeeko käyttäjä pelissä virtaviivaisesti eteenpäin palkintoja keräten, jolloin matka unohtuu? Tai rakennetaanko peli jonkun asian ”kuorrutteeksi”, kun itse asian voisi pelillistää? Sonja Ängeslevä huomautti puheenvuorossaan, että tällä hetkellä takerrutaan paljon pelin tekemisen hankaluuteen. Pitäisi saada rakennettua suurten yritysten kaltainen kokonaisuus. Tärkeämpää olisi pohtia osakokonaisuuksien mahdollisuuksia, kuten dynamiikkaa tai audiovisuaalisuutta.

Pelitaito-projektista seminaarissa oli puhumassa Mikko Meriläinen, joka heti stereotypioi pelaajan: yksin kellarissa linnoittautunut hirmutekoja suunnitteleva henkilö? Puheenvuoro herätti paljon keskustelua ja sai ruotimaan mediakasvatusta, tai tässä yhteydessä pelikasvatusta, yhtenä kasvatuksen osana kasvatusta, ei erillisenä osana, joka kuuluu vain ammattilaisille. Meriläinen nosti esille sen, että kasvattaja muokkaa pelaajan maailmaa; millaisena pelaaja nähdään ja miten hänet hyväksytään. Loppuun Meriläinen muistutti vielä tapakasvatuksen merkityksen myös peli- ja internetympäristöissä, lähtökohtaisesti kun pelimaailma ei ole vihamielinen.

Seminaari eteni lyhyemmillä puheenvuoroilla. Pelien koukuttavuudesta oli kertomassa Veikko Miettinen Joensuun tiedepuistosta ja Netaritoiminnasta olivat kertomassa Minna Toivola ja Anniina Lundvall. Veikko Miettinen puhui pelien mielenkiinnon herättämisestä, miten pidetään innostus ”flow” päällä. Peleihin on muodostunut oman draamankaarensa. Yleensäkin asiat ja teemat vaikuttavat kiinnostukseen; hyvä esimerkki oli mies syömässä juustoa tai painimassa alligaattorin kanssa, voit itse päättää kumpi olisi mielenkiintoisempaa. Esillepano on merkityksellistä ja projektion kautta asiat saadaan pelaajalle läheiseksi. Nettinuorisotalotoimintaa ylläpitää Pelastakaa Lapset ry ja toimintaa tarjotaan muun muassa Habbossa. Nuorisotyöntekijät käyvät chat-keskusteluja peliympäristössä ja puheenvuorossa nuorisotyöntekijä toi omakohtaista kokemusta toiminnasta esiin. Hänen mukaansa aitous ja rohkeus kysyä ovat parhaat valtit työskentelyyn.

Mediakasvatus.nyt 2014 seminaaria oli rakentamassa myös Humakin Kuopion kampuksen ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogi-opiskelijat. He huolehtivat seminaarin dokumentoinnista. Seminaarista löytyy tallenne mediakasvatusseuran youtube-tililtä, keskustelua twitterissä #mekanyt2014 ja FB:stä Play it again, Savo-ryhmä. Lisäksi seminaarin esitykset ovat katsottavissa Mediakasvatusseuran slidesharessa.

Iltapäivän antia olivat erilaiset työpajat: Nyt pelataan! -menetelmiä ja ideoita pelikulttuurin hyödyntämiseksi lasten ja nuorten kanssa, Kukkahattutätejä ja diginörttejä, Lastemme tuhoaja? -pelit julkisessa keskustelussa, Tekninen näpertely ja tekemällä oppiminen ja TurboTommi ja KisuKaisa! Itse osallistuin sukupuolisuuteen keskittyvään työpajaan. Työpajassa pohdimme sukupuolisuuden korostuneisuutta pelimaailmassa ja siitä, millaisen kuvan tämä antaa nuorelle. Työstimme ryhmissä myös omaa pelihahmoa ja pelimaailmaa. Ryhmäni päätyi vanhukseen, joka kävelee rollaattorin kanssa rannalla potkien kiviä mereen. Tämä siksi, että vanhukset eivät useinkaan näy pelimaailmassa tai ainakaan he eivät näy ”raihnaisina”.

Ilta huipentui elokuvanäytökseen, jossa katsottiin ammattipelaamiseen liittyvä dokumenttielokuva Free to play. Elokuva onnistui mielestäni herättämään kysymyksiä, koska näkökulmat perheestä, pelaajasta itsestään ja myös pelivalmentajien sekä pelitilaisuuksien järjestäjistä oli huomioitu. Elokuva ei antanut vastausta siihen, onko ammattipelaaminen hyvästä vai pahasta. Niin kuin siihen olisi yksiselitteistä vastausta muutoinkaan.

mekanyt1 mekanyt3 mekanyt4

Seminaaripäivän aikana mainittiin ainakin nämä teokset: Level up! Työrutiinit peliksi, Oppiminen pelissä, Nuorisotyö pelaa -menetemäopas ja Pelikasvattajan käsikirja.

No comments yet

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: